Kärsii westerneille tärkeästä toiminnan puutteesta

23.2.2018 15:28

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:McLintock!
Valmistusvuosi:1963
Pituus:127 min

Lännen lainsuojattomat sankarit ovat monille ikimuistoisia ja lapsuudesta tuttuja hahmoja. Itselleni cowboyt, sheriffit, intiaanit, junarosvot ja revolverisankarit tulivat tutuiksi enimmäkseen omaa varjoaan nopeammin ampuvan Lucky Luken kautta. Länkkäreitä tuli aikoinaan vanhoina hyvinä aikoina kuin sieniä sateella. Mukana oli Clint Eastwoodia, John Waynea unohtamatta ohjaajia kuten Sergio Leonea ja John Fordia. Ehkä kaikista westerneistä tunnetuin on spagettiwesterninä tunnettu Hyvät, pahat ja rumat. Spagettiwestern siis tarkoittaa länkkäreitä, joita italialaiset ovat tuottaneet.

Nykyaikana länkkäreitä ei ilmesty yhtä tiuhaan kuin ennen ja niin yleinen taso on laskenut poikkeuksia lukuun ottamatta. Cowboys & Aliens, The Lone Ranger, Jonah Hex, Django Unchained ja The Hateful Eight ovat kaikki moderneita länkkäreitä, mutta vain osa onnistuneita. On vain ajan kysymys milloin tämä genre tulee tukehtumaan omaan toistoonsa tai oikeastaan se on periaatteessa jo tapahtunut. Emme voi koskaan tietää ja se vasta onkin pelottavaa. Kuinka kauan kansa jaksaa vielä käydä teattereissa katsomassa Marvelin melkein aina samaa kaavaa käyttäviä supersankarielokuvia. Westerneille on oikeastaan tapahtunut jo se, mitä Marvelille on tulossa mahdollisesti tapahtumaan tulevaisuudessa. Liikaa on vain liikaa. Ottakaamme käsittelyyn Andrew V. McLagenin ohjaama ja John Waynen tähdittämä vuonna 1963 ilmestynyt lännenkomedia, Lännen hurjapäät.

George Washington McLintock on rikas karjaparoni, joka omistaa paljon maata. Tässä vaiheessa kaikki tuntuu olevan kunnossa. Hänen tyttärensä on palaamassa kotiin, jonka takia GW:n pois lähtenyt vaimo palaa toiveikkaana siitä, että tytär tulee hänen mukaansa. Jääräpäinen McLintock ei hyväksy tätä ja tietää, että nalkuttava vaimo Katherine vielä rakastaa häntä. GW:n vain ja ainoastaan näytettävä, kuka on talon mies ja missä on naisen paikka.

John Wayne vetää perusvarman, mutta karismaattisen suorituksen McLintockina ja on selvästi koko porukan paras näyttelijä. Katherinen roolissa nähtävä Maureen O’Hara on roolissaan hyvä ja juuri sellainen kuin pitää olla. Devlin Warrenia näyttelevä Patrick Wayne hoitaa hommansa hienosti ja näin tekee myös Becky McLintockin roolissa oleva Stefanie Powers.

Puvustus on upeaa, mutta ehkä vähän liian värikkään räikeää tälläiselle aikakaudelle. Lavastus on massiivisen hienoa. Tai no toimintaa on, mutta sen voi laskea aikalailla komediaksi. Se olikin suurin pettymyksen aihe, kun pyssyjen paukuntaa ei oikein ollut tavallisen verran. Tappelukohtaukset näyttivät pariin kertaan liian epäaidolta tai sitten jonkun nyrkissä oli vain sen verran ilmavirtaa, että vastustaja kaatui jo ennen nyrkin osumista maahan. Omasta mielestäni se oli huvittavaa ja kuuluu asiaan. Vitsit saivat enimmäkseen aikaan vain hymähdyksiä, mutta muistan ainakin kerran hetken nauraneeni ääneen. Näemme myös miten intiaaneja kohdeltiin tähän aikaan, vaikka he olisivatkin olleet rauhan merkeissä.

Joku voisi kaiken tämän jälkeen sanoa, etten aio suositella tätä leffaa. Nimittäin leffa oli sen verran viihdyttävä ja kaiken kaikkiaan western-henkinen, että tämän voi huoletta katsoa. Se ei missään nimessä ole John Waynen parhaimmistoa, jonne kuuluu ainakin vuonna 1956 ilmestynyt Etsijät. Kannattaa katsoa, jos on aikaa, kun pituuskaan ei ole ongelmana.

Arvosteltu: 23.02.2018

Lisää luettavaa