Magnum 44 on toinen osa Likainen Harry -sarjassa ja on luonnollisesti toiseksi paras Harry leffa. Harry Callahan eli kotoisemmin Likainen Harry on nimensä mukaisesti hieman likainen kyttä, joka ampuu ensin ja kysyy vasta sitten. Harryn luonnehan kävi ilmi jo ensimmäisessä osassa, joten kakkosessa keskitytään nyt enemmän juoneen kun Harryn persoonaan.
Kaupungin pahoja rosvoja rupeaa kuolemaan ja Harry saa tutkittavakseen kuka tai ketkä ovat näiden tihutöiden takana. Harry käyttää itsekkin hieman epäpoliisimaisia konsteja, mutta metsästää silti omankädenoikeudenjakajia. Harryn epäilyt kohdistuvatkin muutamaan nuorehkoon ja innokkaaseen poliisiin.
Magnum 44 on juonellisesti ehkä parempi tai ainakin (hitusen) omaperäisempi kuin edeltäjänsä. Iloisempi ja vitsikkäämpi ilmapiiri on silti ilmassa. Clint Eastwood tekee hyvän roolin Harrynä ja muutkin näyttelijät ovat ihan hyviä (toisin kuin esim. seuraavassa osassa). Ohjaajana häärivä Ted Post hoitaa hommansa turhan tylsästi ja välillä (johtuuko se nyt kässäristä vai ohjauksesta) alkaaa unettamaan leffaa katsoessa. Toimintaa riittää vaikka se ei ihan yhtä upeasti olekkaan ohjattu kuin Likaisessa Harryssä kyllä sitä katselee. Lopussa olevat taistelut menevät jo hieman typeriksi ja eivät oikein istu tarinaan, samoin kun ampumaharjoitus kohtaukset. Leffassa on yleensä iloinen ja aurinkoinen päivä, eikä San Francisco näytä niin synkältä kuin ykkösessä.
Magnum 44 ei ole huono, mutta se ei myöskään pääse edeltäjänäsä tasolle. Harryn olemus tuli selväksi jo Likaisessa Harryssä joten on hyvä ratkaisu ettei sitä jauheta enään jatko-osassa, mutta toisaalta se vähentää magnum 44:n kiinnostusta. Legendaarisia lausahduksia ja kohtauksia ei ole niin paljon kuin edeltäjässään, myös loppu on aika tylsä.
nimimerkki: Criiticco
