[movie]Tähtien sota[/movie] -trilogiatrilogia saa näyttävän päätöksensä tässä jännittävässä, liikuttavassa ja hauskassa koko perheen seikkailufantasiassa. Ennusmerkkien mukaisesti kyseessä on koko saagan järjettömin, tylsin ja laskelmoiduin osa, joka onnistuu olemaan sekä ylipitkä että pinnallinen. Näin ollen tulen seuraavassa röyhkeästi paljastamaan The Rise of Skywalkerin loppuratkaisun tarkoituksenani pilata katsomiskokemus mahdollisimman monelta.
Heti elokuvan alussa tehdään selväksi, että panokset ovat aiempaa korkeammalla — Ensimmäinen ritarikunta tunnetaan nyt nimellä Viimeinen ritarikunta! Sankarit saavat punaiselta Power Rangerilta ”tärkeän mutta harvinaisen” (l. ei yhdessäkään sarjan aiemmassa osassa mainitun) pylpyrän, joka takaa vapaan pääsyn sithien salaiselle planeetalle. Viimeinen jedi Rey kipuilee pimeän puolensa kanssa ja C-3PO aavistelee pahinta. Keisari Palpatine palaa manan majoilta ”pimeän tieteen ja kloonauksen” myötävaikutuksella, vain lentääkseen elokuvan päätteeksi takaisin historian roskatynnyriin.
Jos sarjan aiemmista osista jotain opittiin niin se, että sarjan aiemmista osista ei opita mitään. [movie]The Force Awakens[/movie]issa rakennettiin kuolemantähti jo kolmannen kerran, ja löytyihän siitä heikko kohta tälläkin kertaa. The Rise of Skywalkerissa Palpatine näyttää ikkunasta kapinallislaivaston tuhoa ja kähisee häijysti: ”Vain minut surmaamalla voit pelastaa ystäväsi.” Rey kieltäytyy kunniasta, jolloin zombikeisari ampuu sormestaan salaman. Onnekkaasti keisarin sidekickissä on sittenkin vielä hyvää jäljellä. Omat koirat purevat ja Kylo Ren uhraa henkensä paremman huomisen puolesta. Galaksi juhlii hyvän voittoa pahasta ja John Williamsin säveltämä fanfaari kajahtaa eetteriin vielä kerran.
[movie]The Last Jedi[/movie] jakoi fanikuntaa uudistamalla Tähtien sodan maailmaa. Oli lopputuloksesta mitä mieltä tahansa, totuttujen asetelmien ravistelu toi kulahtaneeseen elokuvasarjaan tuoreutta ja ennalta-arvaamattomuutta. Siinä poikkeusyksilön sankaruus ei enää ratkaissut kaikkea, vaan myös kaukaisen galaksin keskivertokansalaisilla oli merkitystä. Ennen kaikkea kyseessä oli hallittu kokonaisuus, joka huonoimmillaankin tiesi mihin tähtäsi. [movie]The Last Jedi[/movie]n ohjaaja Rian Johnson oli vastuullinen teoistaan, hyvässä ja pahassa.
The Rise of Skywalker sisältää vahvoja viitteitä siitä, että J. J. Abrams ei ole. Pelkuruuteen asti varman päälle pelattu elokuva pyytelee jatkuvasti anteeksi [movie]The Last Jedi[/movie]n kiistanalaisimpia käänteitä. Ehkä väkinäisimpänä esimerkkinä Kylo Ren ystävällisesti täsmentää aiempaa lausuntoaan: Reyn vanhemmat olivat kyllä mitättömyyksiä mutta ”omasta valinnastaan”! Hän siis kertoi totuuden ”tietystä näkökulmasta”, millä sarjan puitteissa on toki kunniakkaat perinteet. Toisaalta viittauksia aiempiin osiin viljellään kyllästymiseen asti. Jatkotrilogiasta muodostuu sekava ja epäyhtenäinen kokonaisuus, joka tempoilee milloin mihinkin suuntaan. Se on kuin pikkulasten tajunnanvirtaa, jossa jokainen läsnäolija saa vuorollaan lisätä tarinaan yhden sanan. Pikkulasten sijaan tarinanikkareina on kuitenkin täysikasvuisia aikuisia: Johnson painaa kaasua, Abrams jarruttelee ja Disneyn johtoporras huutaa kummankin korvaan sekavia reittiohjeita.
Jedit voivat nyt parantaa vammoja sivelemällä silpoutunutta kohtaa kevyesti, ja myös ylösnousemus kuulunee tästä lähin voimankäytön perusopintoihin. Reyn ja Kylo Renin telepaattinen keskustelu on entistäkin sekavampaa, ajan ja paikan kaltaiset tarinankerronnan peruselementit menettävät merkityksensä täysin. Uusia hahmoja esitellään holtittomasti, vaikka vanhojakin on jo likaa. Disney-trilogian kiinnostavin hahmo Kylo Ren jää Palpatinen varjossa statistin rooliin, eikä nyhverön antisankarin sisäistä konfliktia ratkaista tyydyttävästi. Myönteisenä piirteenä elokuvalla on selkeä teema, jolle annetaan riittävästi tilaa kehittyä: orpotyttö Rey etsii henkistä kotia ja lopulta myös löytää sen.
Kaikki, mikä The Rise of Skywalkerissa toimii, on nähty sarjassa jo monta kertaa aiemminkin. Mikään muu elokuvassa ei sitten toimikaan, ja Palpatinen paluu vie tarinasta uskottavuuden rippeetkin. Aiemmissa osissa kuolleista palannut keisari ei ollut mukana edes dialogin tasolla, joten The Rise of Skywalkerin keskeinen jännite on käytännössä oma, itsenäinen kertomuksensa. Kun Abramsin täytyy kuitenkin samalla saattaa loppuun [movie]The Force Awakens[/movie]in aloittamat juonikuviot ja paikata [movie]The Last Jedi[/movie]n tarinaan jättämät aukot, muistuttaa lopputulos lähinnä kuumehoureisen teinin kirjoittamaa fanifiktiota.
