Jos Hohto oli mielestäsi kuin pala painajaista, tässä tulee koko piirakka… Suspiria. Elokuva ammentaa kauhunsa kaikesta siitä jota jokainen on joskus pelännyt, öiset aukiot, äänet, näkymätön uhka jota ei ehkä haluakaan nähdä… Kaikkea tätä tukee äärimmäisen pelottava soundtrack joka ei jätä katsojaa rauhaan missään vaiheessa, hyvä vai huono asia? Sekä että.
Who is it? Who’s there?Amerikkalainen balettitanssija Susy Banyon saapuu Saksaan opiskelemaan kuuluisassa baletikoulussa. Heti koululle saavuttuaan Susy todistaa kuinka nuori nainen juoksee paniikissa koulusta ulos, huutaen peräänsä jotain epämääräistä. Susy myös käännytetään ovelta puhelimen välityksellä pois. Seuraavana aamuna Susy palaa koululle jossa kukaan ei osaa sanoa kuka ovipuhelimeen oli vastannut, ja koululta juosseen tytön kerrotaan kuolleen äärimmäisen julmalla tavalla.
Juoni saattaa olla hiukan ennalta-arvattava, mikä ei sinällään haittaa kokemusta, ellei satu olemaan äärimmäisen tarkka juonen kannalta. Loppuratkaisu tosin iskee kiveksille ja lujaa.
Näyttelijät saattavat vaikuttaa huonoilta, mutta ottaen huomioon että heidän repliikkinsä on kirjoitettu alunperin 10 vuotiaan suuhun, tajuaa antaa senkin seikan anteeksi (Argento halusi että elokuvan päähenkilöt olisivat 10 vuotiaita lapsia, mutta sensuurin pelko sai Argenton vaihtamaan näyttelijät 21 vuotiaisiin). Kun joku kirkuu pelosta, hän myös näyttää kirkuvan pelosta.
Gore-efektit ovat kärsineet ajan hampaasta melko pahasti, eikä veri näytä vakuutavalta. Ongelmat rajoittuvatkin vain vereen, sillä kaikki muu inhoilu näyttää suht’ aidolta. Valot, värit ja lavasteet ovat Suspirian ehkä eniten hehkutettu seikka, ja pakkohan niitä tässäkin on kehua. Sininen ja punainen ovat kovimmassa käytössä etenkin kauhukohtauksissa, joissa kosketellaan jo ehdan painajaisen tuntua.
You’re going to meet death now…Suspiria pitää tunnelmansa katossa heti alusta loppuun saakka. Loistava esimerkki pelottavasta kauhuelokuvasta joka jää kummittelemaan mielen sopukoihin pitkäksi aikaa.
