Phil Connors (Murray) on television säämies, joka joutuu työnsä mukana lähtemään pikkukaupunki Punxsutawneyhyn tekemään uutisjuttua mielestään naurettavasta perinteestä; vuosittaisesta tapahtumasta, jossa murmeli ennustaa talven pituuden. Seuraavana aamuna Phil kuitenkin herää uudestaan ”murmelipäivänä” ja käy kaikki päivän samat tapahtumat uudestaan läpi. Kukaan muu ei huomaa päivän toistumista. Näin käy jatkuvasti uudestaan, eli hän herää joka aamu samaan radiojuontoon ja elää saman päivän kerta kerran jälkeen. Aluksi Phil käyttää tätä hyväkseen, mutta pidemmän päälle elämän jumiutuminen paikalleen käy äärimmäisen raskaaksi.
Juoni on hyvin yksinkertainen, mutta mainion toteutuksen ansiosta se toimii loistavasti. Jotkin seikat – kuten se, että syytä saman päivän toistumiselle ei selitetä, saattaisivat häiritä elokuvan katsomista, mutta tarinaan uppoutuu mukaan niin täysin, ettei pikkuasioista jaksa välittää. Juoni on myös jokseenkin ennalta arvattava, mutta siitä tekee mielenkiintoisen sen tietynlainen tuttuus. Varmasti lähes jokainen on joskus ajatellut, millaista olisikaan, jos saman päivän saisi elää uudestaan. Mitä tekisikään toisin?
Bill Murray on roolissaan loistava. Siitä huolimatta, ettei Phil ole kovin ystävällinen tai mukava, on häneen samaistuminen helppoa. Elokuvaa katsoessa pohtii koko ajan, mitä itse tekisi päähenkilön asemassa, ja hyvin usein toimisi juuri kuten Phil. Tältä osin käsikirjoitus on siis hyvin realistinen. Phil Connors tuo väkisinkin mieleen Murrayn Haamujengi -roolihahmon, tohtori Peter Venkmanin. Murray selvästi taitaa sarkastisen ja aavistuksen ylimieliseltä vivahtavan roolin näyttelemisen.
Elokuvassa on muutamia suht hauskoja sivuhenkilöitä, esimerkiksi Philin työkaveri Larry (Elliott). Tärkein sivuhenkilö on Rita (MacDowell), johon Phil rakastuu. Muut henkilöt jäävät kuitenkin käytännössä pelkäksi taustatueksi, sillä tapahtumat kuvataan täysin Philin näkökulmasta. Jos Murray Phil Connorsina on elokuvan kuljettaja, niin muut ovat tämän kyydissä vain pakollisina matkustajina.
Päiväni murmelina jättää katsojalle hyvän mielen pitkäksi aikaa. Elokuvan sanoma on varsin ilmiselvä, mutta se kuitenkin toimii, sitä ei väkisin taota katsojan tajuntaan. Iloa elämään tuo positiivisuus ja ystävällisyys. Lisäksi elämän liika rutinoituminen on käytännössä saman päivän elämistä yhä uudelleen ja uudelleen, mikä ajan mittaan käy pitkästyttäväksi. Elokuva kannustaa katsojaa elämään elämäänsä. Todella usein pohtii, että pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä, mutta suunnitelmat eivät siirry ajatuksen tasolta niiden toteuttamiseen. Päiväni murmelina kannustaa toteuttamaan unelmiaan, jos haaveena on osata soittaa pianoa tahi taiteilla jääveistoksia, niin siitä vain opettelemaan! Päiväni murmelina on laadukas komedia, jota voi suositella kaikille, jotka pitävät hyvistä elokuvista.
