Aki Louhimies on siirtynyt elämänkuvausdraamoissaan vaiheeseen B. Levottomissa sekoili nuoremmat keskenään, Kuutamolla-leffassa sählää jo perheelliset tai perhe-elämää haikailevat kaupunkilaiset.
Ohjaajana Louhimies vetää pinnat kotiin. Saman tempun tekee kässärin tekijä (Katja Kallio). Leffan päähenkilöiden jutustelu käy luonnikkaasti, eikä sitä muinoin Suomi-leffaa vaivannut kirjakielistä ja katkeilevaa tönkköilyä ole havaittavissa. Eri henkilöiden rooliluonteetkin värittävät mukavasti tarinaa. Näyttelijävalinnat ovat kohdillaan. Tämä siis kylmän viileänä arviona, mutta…
…kun tämä lajityyppi ei tälle katsojalle meinaa upota. Ihmissuhdedraamoissa kierretään kehää ja leffan käännöspisteistä ei tule loppua, eikä toinen huipennus eroa toisestaan. Kun jenkit ovat hioneet autotakaa-ajot taiteeksi, niin ranskalaiset ovat ihmissuhdehärdellien kuvaajina ykkösiä. Suomi-leffa sinnittelee omalla tyylillään oikean suuntaisesti, mutta vielä on matkaa kurottavana ranskalaisvirityksiin, vaikka ajoittain mieleen muljahtikin Ranska-leffat.
Vaikka Louhimies asian kieltääkin, niin onhan Kuutamolla Levottomien jatko-osa. Eli jos satuit pitämään ensimmäisestä, niin jälkimmäinenkin varmaan menee.
