Leffa lähtee liikkeelle ilmakuvalla Kreikan Santorinilta, ah mitkä maisemat… tuonne pitäisi lähteä lomailemaan. Hetken päästä tuleva maanjäristys häivyttää lomamietteet, keskitytäänpä nyt seikkailuun…
Kyseessä on melko perinteinen seikkailutarina (yllätys, yllätys). Pläjäyksessä jahdataan mystistä esinettä, jossa piilee valtavat voimat. Indiana Jones metsästi aikoinaan liiton arkkia, joten tässä Laran pandoran lippaan metsästämisessä ei ole mitään uutta. Laran on ehdittävä pandoran lippaalle ennen leffan pahista, bioterroristi Jonathan Reissia, joka aikoo käyttää lippaan sisältämää anti-elämää tuhoisin seurauksin. Miljoonia ihmisiä on siis pelastettava. Pientä romanssinpoikastakin on kehissä hyvispahisystävän kanssa, joka auttaa Laraa tämän päämäärässä.
Leffassa liikutaan eri maanosissa kunnon seikkailun tavoin. Actionin täyttämä kokonaisuus makaa paljolti Angelina Jolien varassa. Kroppakin on timmissä kunnossa. Digivelhot ovat vääntäneet ihan kiitettävän onnistuneesti efektit kohdalleen ja tarinan pystyy nielaisemaan helposti kokonaisuutena.
Aivot on hyvä jättää kotiin, niitä ei paljoa tarvitse. Muutenkin on hyvä asennoitua seikkailuun ja räimeeseen sillä sitä piisaa. Mielestäni leffa onnistuu viihdyttämään parituntisen lauantai-illan ratoksi. Lara Croftin hahmo lähti liikkeelle peleistä ja tässä on havaittavissa jo vähän pesäeroa pelirintamaan, Lara alkaa irtautumaan seikkailijattareksi leffapuolelle. Jos leffa sisältikin nasevaa sanailua niin en sitä pahemmin huomannut, onneksi.
Hyvää liukuhihnaviihdettä.
