Menestyvä PR-henkilö Stu on hitonmoinen liero. Jätkä huijaa kaikkia ja kaikilla tavoilla. Vaimoaankin mies pettää, ja soittaa tyttöystävälleen joka päivä samaan aikaan eräästä Manhattanin puhelinkopista. No, eräs älykäs mutta ilmeisesti suhteellisen hullu kaveri joka asustelee paikalla josta on selvä näköyhteys puhelinkoppiin alkaa miettiä mitä tuo hienopukuinen tyyppi joka päivä duunaa puhelinkopissa. Kun hän saa omien tutkimustensa kautta selville miehen salaisuudet ja päättää panna pisteen likaiselle pelille. Hän asettuu ikkunaansa kiikarikiväärin kanssa ja soittaa puhelinkoppiin kun Stu on siellä. Stu vastaa, ja jää loukkuun. Jos hän sulkee, mies luurin toisessa päässä pamauttaa hänet hengiltä. Muutaman ikävän sattuman takia poliisikin saapuu paikalle, mutta kukaan ei oikein tiedä mistä on kysymys.
Huh! En tosiaan odottanut leffalta paljoa, mutta sehän olikin hiton hyvä! Phone Booth perustuu hienoon dialogiin, ja käsikirjoitus on hiottu aivan loistavaksi. Näyttelijät ovat hyviä, varsinkin Kiefer Sutherland jota ei leffassa tosin näy kuin muutaman sekunnin, mutta äänenkäyttö… mieshän puhuu loistavasto. Hienoa. Colin Farrelkin on hyvä. Ja Joel Schumacher. Mies ohjaa todella hyvin, ja käyttää paljon jaettua ruutua, joka sopii leffaan hienosti.
Uskoin alussa leffan sortuvan aivottomaan mäiskeeseen mutta eihän siinä niin käynytkään. Leffa pysyi aisoissa eikä edes kestänyt yhtään liian pitkään. Usein tämänkaltaisissa elokuvissa loppua venytetään ja venytetään, jolloin idea menettää teränsä ja leffa lässähtää. Tässä ei käy niin. Tunnin ja 18 minuuttia elokuvaa jaksaa katsella helposti, mutta ei enempää. Jos se olisi ollut lyhyempi, olisi täytynyt kiirehtiä ja sehän ei olisi toiminut. Hyvä näin.
Hyvä trilleri, suosittelen.
