Mr. Beanina paremmin tunnettu Rowan Atkinson salaisena agenttina? Idea kuulostaa sekä arveluttavalta että hyvältä. Tällainen produktio voi joko olla kassamenestys tai totaalinen floppi. Ilmiselvästi aikomus on ollut tehdä hykerryttävän hersyvä komedia, upouusi James Bond-parodia peräti. Hyvä aikomus, mutta käsikirjoitusvaiheessa taisi unohtua yksi tärkeä juttu: hykerryttävä hersyvyys.
Johnny English (Atkinson) on hoitanut asioita lähinnä toimistossa, kun muut agentit ovat hyörineet kentällä. Asetelma muuttuu, kun agentit Englishin ympärillä pamahtavat taivaan tuuliin. Brittien kruununjalokivien vartiointi jää Johnnyn kontolle ja totta kai tämä tyrijöiden kunkku mokaa homman perusteellisesti. Hoh-hoijaa, olipas yllättävää ja niin kovin heh-heh-hauskaa. Tietenkin English yrittää järjestää sotkunsa, mutta ajautuu vielä pahempiin tilanteisiin. Itse asiassa on suoranainen ihme, että hän yleensä keksii, kuka ne helyt pihisti. Jottei tämä jäisi kaivamaan kenenkään mieltä liiemmin, Atkinsonin avuksi rientävät pop-tähti Natalie ”Torn” Imbruglia ja tv-sketseistä tuttu Ben Miller. Kovasta yrityksestään huolimatta hekään eivät saa suurta yleisöä tikahtumaan naurusta. Pahiksena keikkuva John Malkovichkin onnistuu saamaan katsojan lähinnä vain vaivautuneeksi. Kyllä nyt on ihan väärä setä hankittu pahan ranskiksen rooliin.
Aivan surkea tekele Johnny English ei kuitenkaan ole. Muutama hauska kohtaus ja hieno, melodinen soundtrack nostavat sen arvoa. Lisäksi on mainittava, että Austin Powers- leffojen kaltainen alatyylisyys on tässä elokuvassa minimissään. Leffaa voi siis suositella vaikkapa lapsiperheille.
