Huomisen tuska kertoo klassisen tarinan maailman viimeisestä miehestä maan päällä. Elokuvan päähenkilö Zac Hobson (mainio Bruno Lawrence) herää sängystään kuin minä tahansa aamuna. On hiljaista, eikä ainuttakaan ääntä kuulu mistään. Viimein Zac lähtee työpaikalleen tapaamatta matkallaan kuitenkaan yhtään ihmistä, ja samassa hän tajuaa olevansa ainoa ihminen maan päällä – kunnes huomaa erehtyneensä pahasti. Zac nimittäin tapaa elokuvan ainoan naishenkilön, Joannen (Alison Routledge) ja myöhemmin vielä miehen nimeltään Api (Pete Smith). Aluksi tuntuu kuin nämä kolme ihmistä voisivat elää sovussa vaikka koko loppuelämänsä, mutta jo hetken kuluttua ajattomalta vaikuttavat ystävyyssuhteet muuttuvat vihan lietsonnaksi. Elokuvan mieshenkilöt riitelevät naisesta, eikä kukaan oikeastaan ole enää varma, kenen puolelle asettua.
Näyttelijät ovat loistavia rooleissaan, etenkin Bruno Lawrence. He kuljettavat elokuvan alusta loppuun uskomattoman upeilla tulkinnanvaraisilla suorituksillaan. Ellei Bruno Lawrence olisi tehnyt päähenkilöstä yhtä syvällistä ja mielenkiintoista, kyseessä olisi varmasti paljon huonompi elokuva. Hän on elokuvan kantava voima ja hänen lähes täydellinen uppoutumisensa rooliinsa on ehdottomasti pelastanut elokuvan tylsyydeltä.
Huomisen tuska on poikkeuksellinen ja omalaatuisempi scifielokuva, sillä siitä on ensinnäkin poistettu kaikki taustaääni ja muu kohina, jotta saadaan tarpeeksi realistinen kuvaus Zacin harhailusta aavemaisen autiossa kaupungissa tyhjien kortteleiden keskellä. Elokuvaa ei ole myöskään kuvattu persoonallisella tavalla, käyttämällä esimerkiksi jotakin uudenlaista kuvakulmaa, eikä siinä kuulla perinteistä tunnelmaa syventävää taustamusiikkia. Mutta nämä sivuseikat eivät pilaa Huomisen tuskan tehoa, päin vastoin. Elokuvan tarina on kuvattu oikeastaan niin pelkistetysti ja tavanomaisesti, että siitä on saatu niin realistinen kuin olla voi, ja tämä tekee siitä vaikuttavan. Huomisen tuska nimittäin herättää paljon ajatuksia siitä, mitä itse tekisi päähenkilön tilanteessa ja miten suhtautuisi vapaaseen ja autioon maailman. Mikäli elokuvassa olisi ollut musiikkia, se olisi vain pilannut muuten aavemaisen tunnelman, ja elokuva olisi muuttunut tyyllitellyksi scifimysteeriksi.
Vaikka elokuvan budjetti on ollut pieni ja lavasteet melko vaatimattomia, on kyseessä jo kulttimaineenkin saavuttanut scifielokuvien vaikuttava klassikko. Huomisen tuska poikkeaa monestakin syystä Hollywoodin massatuontannolla tehdyistä scifieepoksista. Elokuvassa ei ole lähes ainuttakaan toimintakohtausta, saati sitten sitä musiikkia. Silti se on onnistunut scifielokuva, jossa on paljon draaman aineksia.
On harmillista katsoa noin ensimmäiset puoli tuntia, kuinka Zac kamppailee itseään vastaan kärsien mm. suuruudenhulluudesta ja yksinäisyydestä. Hän yrittää tukahduttaa yksinäisyyden tuskansa mitä omituisimmin keinoin, kuten pukeutumalla naisten vaatteisiin ja asumalla rikkaassa omakotitalossa kuin kartanoherra. Kun sitten viimein Zac tapaa elokuvan muut henkilöt, syntyy ikään kuin kolmiodraama, missä kaikki rakastavat toisiaan ja kaikki vihaavat toisiaan. Kukaan ei siis tule toimeen keskenään, mutta kukaan ei tule toimeen myöskään yksin.
Mielestäni Huomisen tuska on vaikuttava ja ihailtavan kekseliäs kuvaus maailmanlopusta ja ihmismielen hauraudesta. Elokuva on sopivan pituinen, eikä siinä ole lähes ainuttakaan turhaa kohtausta. Elokuva on toteutettu fantastisen hienovaraisesti pienellä budjetilla ja tästä monen aloittelevan elokuvantekijän onkin hyvä oppia. Tietysti Hollywoodin massatuotantoon tottuneet saattavat ehkäpä leimata elokuvan jo muutaman minuutin jälkeen tavanomaista tylsemmäksi scifielokuvaksi. Itse voin onneksi myöntää, että pidin tästä elokuvasta ja hämmästyttävän upeita näyttelijäsuorituksia katsoessani uppoudin täysin elokuvan maailmaan. Etenkin mysteeriksi jäävä loppukohtaus jäi mieleeni vahvana merkkinä siitä, että Huomisen tuska, jos mikä, kuuluu niihin unohdettuihin elokuvahistorian merkkiteoksiin.
Huomisen tuska ei ole humoristinen, vaan oikeastaan aika vakava ja jopa synkkä tarina ihmisyydestä. Ei siis pidä odottaa, että kyseessä olisi mikään tusinapläjäys tai stuntteja tulviva toimintapaukku. Ei, tämä on puhtaasti scifidraamaa, ja erittäin vaikuttavaa sellaista.
