Mitä jos konsoli- ja PC-pelit pelit kehittyisivät niin korkealle tasolle, että kontrolloimasi pelihahmot olisivatkin lihaa ja verta, aitoja ja oikeita ihmisiä? Hyväksyykö kansa ja yhteiskunta moisen hulluuden? Muuttuisiko se hiljalleen ajan kanssa vain osaksi viihdeteollisuutta vai astuisivatko moraaliset arvot estämään peliteollisuuden uuden aluevaltauksen? Maailman ja tekniikan kiihtyvän kehityksen varjopuolia kärjistetysti käsittelee Mark Neveldinen ja Brian Taylorin luoma ja vuonna 2009 markkinoille ilmestynyt toimintatykitys Gamer.
Elokuvan tapahtumissa ollaan edetty vuoteen 2034, jolloin mielenkontrollointi- ja nanotekniikan uusiin ulottuvuuksiin vienyt pelikehittelijä Ken Castle (Hall) on valloittanut sohvaperunakansan sydämet reality-tuotteillaan. Society-pelissä ihmisiä liikutellaan sims-tapaan oman halun mukaan, mutta virtuaaliympäristöstä poiketen oikeasta maailmasta löytyy paljon enemmän virikkeitä, joihin pelaajat voivat todellisten hahmojensa kautta osallistua. Pelipäivän päättyessä nanosirujen täyteiset hahmot jatkavat takaisin normaaliin elämäänsä, eli heidän työpäivänsä koostuu pelaajien räsynukkena toimimisesta. Kuulostaa hauskalta ja harmittomalta, eikö vain? No tästä hulluudesta Castle on kehitellyt toisen pelin, Slayersin, jossa elinkautisvangit rymistelevät toisiaan vastaan eristetyssä kaupunginosassa CS-tyyliin, panoksena elämä ja palkintona kolmenkymmenen voiton päässä häämöttävä vankilasta vapautuminen. Tarkemmin Gamer käsittelee pisimmälle Slayers-pelissä selviytynyttä Kablea (Butler).
Kyseessä on todellakin toimiva ja mielenkiintoisen tulevaisuudenkuvan luonut toimintaelokuva. Kerrankin hyvää ideaa ei olla tuhottu surkealla käsikirjoituksella ja ontuvalla kokonaisuudella, vaan rinnalle on kirjoitettu mielenkiintoinen puolitoistatuntisen kunnialla läpi kantava tarina, jonka ohjaajakaksikko vie energisellä otteella alusta loppuun. Toimintakohtauksissa ruuti palaa ja luodit tahdittavat rytmikästä sarjatulta, kuvaan rakennettujen pelillisten ominaisuuksien tuntuessa todella aidoilta. Toisin sanoen herrat Neveldine&Taylor ovat onnistuneesti sekoittaneet realistisen ja virtuaalisen maailman keskenään. Toki jonkun ajan kuluttua tuo silmiä hivelevä värikirjo ja kuvaruudussa välkkyvät toiminnot alkavat aiheuttaa pääkipua, mutta niitä vähennetään onneksi loppua kohden.
Teemaltaan Gamer on loistava ja ennen kaikkea ajankohtainen. Tosi-TV -sarjat, pelit ja elokuvat muuttuvat koko ajan todenmukaisemmiksi ja rankemmiksi nyky-yhteiskunnassamme ja Gamer laittaa katsojansa pohtimaan, missä kaiken tämän realismihömpän rajat kulkevat? Onko elokuvan tapahtumat surullinen, mutta toteen käyvä tulevaisuudenkuva siitä mitä on tuleva tapahtumaan rakkaalla maapallollamme vai pystymmekö kuitenkin sanomaan stop, kun hetki koittaa? Sen vain tulevaisuus voi meille kertoa, mutta kyllä tänäkin päivänä yksilönvapaus ja yksityisyydensuoja ovat menettäneet arvoaan, median raadellessa ihmisiä haluamaansa tapaan ja tekemällä heidän yksityiselämästään koko kansan viihdettä.
Näyttelijöitä ei voi kehua, muttei haukkuakaan. Gerard Butler vetää pääroolinsa asiallisesti tummanpuhuvana elinkautisvankina läpi, eikä käsikirjoitus onneksi vaadi häntä ärjymään ja karjumaan elokuvien 300 ja Lainkuuliainen kansalainen tapaan. Michael C. Hall on vallan ja mammonan ahneena pelinerona elokuvan onnistunein hahmo, mutta ruutuaikaa itserakkaalle multimiljardöörille ei paljoa anneta. Näyttelytyö tukee hienosti onnistunutta tarinaa, käsikirjoitusta ja toteutusta.
Sinun ei tarvitse olla toimintaelokuvien ystävä tai pelifanaatikko pitääksesi tästä elokuvasta. Gamer on raikas tuulahdus toinen toistaan muistuttavien räiskintäsekoilujen sekaan, vaikkei se todellakaan mikään täydellinen tai mieleenpainuva elokuvakokemus olekaan. Omaperäisyydellään ja visuaalisesti näyttävällä toteutuksellaan Gamer nousee keskiverto toimintatarjonnan yläpuolelle.
