Heti alkuun saa katsoja lukea sensuurin vaatimaa tekstiplanssia, mutta avauskohtaus esittelee rikkaan ja itseensä tyytyväisen Big Louis Costillon (Harry J. Vejar) ja myös esittelee hänen poistumisensa maailmasta varjohahmon toimesta. Samoin kohtaus esittää millaisella asenteella hillittömään tappamiseen ihmiset asennoituvat – välinpitämättömästi. Kuitenkin nopeasti saamme tutustua antisankarilliseen gangsteriin, Antonio ’Tony’ Camonteen (Paul Muni), joka on liikemiesmäisesti ajattelevan Johnny Lovon (Osgood Perkins) nyrkki ja kun Tonyn kaltainen persoona saa haltuunsa Thompson 1928:n on kaduilla sota mitä Johnny pyrkii välttelemään vaikka pärjääkin siinä juurikin Tonyn raakuuden vuoksi. Autosta ammuttu sarjatuli niittaa kilpailijat maahan ja viimeinen kilpailevan irlantilaisjengin johtaja Gaffney (Boris Karloff) myös ruksataan pois yhtälöstä. Johnny yrittää saada omapäisen apurinsa kuriin ja pomon tapoja noudattaen Tony delegoi likaisen työn eteenpäin, kaverilleen Guinolle (George Raft). Tony kaappaa Johnnyn heilan, Poppyn (Karen Morley) mukaan, on iso kiho ja ollessaan poissa kaupungista on hänen brutaalin mustasukkaisesti valvoma pikkusisko Cesca (Ann Dvorak) elänyt omaa elämäänsä. Henkilökohtaiset tunteet iskevät peliin ja samalla virkavalta kiristää verkkoaan. Loppujen lopuksi väkivallalla ja uholla pelkuruuttaan peitellyt Tony niitataan maahan.
Howard Hawksin ohjaama ja monipuolisen miljardööri Howard Hughesin tuottama gangsterieepos kuppaa karkeasti omasta ajastaan viihdettä ja tuo esille myös järjestäytyneen rikollisuuden ruman todellisuuden. Väkivalta ja kiristäminen ovat työkaluja ja murha pelkkää bisnestä ja kun siihen tulevat tunteet mukaan luvassa tuho vaikka se on tullut muutenkin. Hawks ohjaa kiivaalla otteella ja toiminta on aikaansa nähden tehokasta ja brutaalia. Ammuskelua ja takaa-ajoja on luvassa ja luotien myös nähdään iskevän seiniin.
Nimiroolia vetävä Paul Muni ei petä. Tony Camonte on vastenmielinen roisto joka viihtyy kurjuudessa ja on vilpittömän ihastunut kalliisiin statussymboleihin joita hänen karkea persoonansa ei ymmärrä tai edes osaa arvostaa, mutta Thompson kyllä innostaa häntä jättämään oman jälkensä kaupungille. On kuitenkin yksi asia mihin hän suhtautuu berserkkimäisellä vimmalla ja se on pikkusisko Cesca, jonka roolissa Ann Dvorak loistaa. Flirttaileva ja viekas Cesca on hyvin kieroutuneessa tilanteessa missä uskollisuudet ja halut repivät kaikkiin suuntiin, mutta ei hänkään pelastu liipasinherkältä virkavallalta.
George Raft vetää vankan tukiroolin Guinona, mutta hahmo jää harmillisen ohueksi kokonaisuuden kannalta. Osgood Perkins on varsin vakuuttava liikemiesmäisenä gangsterina joka ei ymmärrä että rikollisuus on väkivaltaan pohjautuvaa toimintaa. Muu konnakopla tekee työnsä samalla laadukkuudella, mutta valitettavasti on Allekirjoittaneen myönnettävä että Karen Morley ei onnistu olemaan tarpeeksi myyttinen hahmo. Tonyn todellinen päämäärä on silti koko ajan selvä ja Poppy on siihen pelkkä korvike tai taas uusi kallis statusesine jolla hän voi kerskua.
Gangsterielokuva ajalta jolloin elokuvassa kuvattu hillitön väkivalta, kieroilu ja terrori ei ollut pelkkää elokuvaa vaan karmeaa todellisuutta ja Hawks toimittaa vankkaa tunnelmaa ja todella vastenmielisen päähenkilön.
