Jos ulkoavaruuden muukalaiset joskus hyökkäisivät Suomeen, saisi poliitikoista ainakin käteviä ihmiskilpiä muiden byrokraattien kanssa. Saa sitä äänestäjäkin unelmoida. DreamWorks unelmoi tämänkin unen puolestasi. Tohtori Katzenbergin johtaman animaatiodivisioonan tuotoksessa joukko mutantteja iskee vihollisen (muukalaisten) kimppuun maalla, meressä ja ilmassa. Telkänpöntöstä kolmiulotteisena elokuvaansa katsovaa yleisöä sen sijaan pommitetaan toinen toistaan hauskemmilla vitseillä ja populäärikulttuuriviittauksilla. Jos siis olet nähnyt ainuttakaan DreamWorksin komediaa sitten Shrekin, tiedät mitä odottaa.
Uusi Shrek Möröt vastaan muukalaiset ei kuitenkaan ole, ehei. Maailmojen sota alkaa Susan-nimisen naisen mutatoituessa jättiläiseksi omissa häissään. Armeija kaappaa Susanin, ja sulkee tämän säilöönsä muiden luonnonoikkujen kanssa käyttääkseen näitä aseena kilpailevia valtioita ja ihmeotuksia vastaan. Kukin möröistä on väännös klassisista tieteisleffojen hahmoista, kuten Seth Rogenin esittämä geenimutatoidusta perunasta syntynyt aivoton limaklimppi B.O.B (Blob), sekä Hugh Laurien tulkitsema tohtori Cocroach (Kärpänen), puoliksi ihminen, puoliksi torakka. Susanin hahmo itse on viittaus Jättiläisnaisen hyökkäykseen.
Jos totta puhutaan, en mielessäni yhdistänyt mörköjä mihinkään elokuvan itsensä ulkopuolella. Mörköjen tyylitajuton ja rujo ulkoasu sattui silmiini niin ikävästi, etten kyennyt muuta mielessäni kelaamaankaan, kuin haluani muistaa designista vastannutta kaveria avokämmenellä ympäri korvia. Ihmishahmojen animaatio aivan erityisesti on kolmiulotteisena ollut aina DreamWorksin Akilleen kantapää, ja Möröissä ongelma vielä eskaloituu entistäkin makroskooppisempiin mittasuhteisiin. Möröt vastaan muukalaiset on firman kallein yksittäinen elokuva, joten tarkoitukseen on poltettu säkkikaupalla pätäkkääkin.
Olisin työntänyt paperipussin silmieni suojaksi, mutta paremman puutteessa tyydyin lokinpönttöön. Ulkoavaruuden muukalaisten viimein laskeuduttua presidentti ottaa näihin yhteyttä Kolmannen asteen yhteyden hengessä soittamalla Yamahan syntikkaa. Ufomiehet olisivat kuitenkin halunneet aidon ARPin kuten Spielbergillä, joten nämä kaappaavatkin kostoksi presidentin ja tekevät tälle anaalikokeita ennen pallien poistoa ja lobotomialeikkausta. Nääh, kunhan pilailin, ajattelin varmaan yhtä toista presidenttiä. Oikeasti presidentti pääsee turvassa kotiin – soitettuaan ensin syntikallaan sitä yhtä Crazy Frogin pilaamaa biisiä, ruoja!
Presidentin johtamien rauhanomaisten neuvottelujen epäonnistuttua on aika päästää möröt irti. Tässä kohtaa Möröt vastaan muukalaiset alkaa hetkellisesti muistuttaa kaiju-filmejä jättimäisine hirviöineen ja vekottimineen. Hauskasta en ole niinkään varma. Onneksi Seth Rogen kuitenkin muistaa heitellä huulta jatkuvana virtana, tiedä vaikka yksi vitseistä osuisikin maaliinsa. Pettymyksestä toiseen edetään alusten avatessa salaisuuksiaan ja paljastaen sisuksistaan selkoenglantia solkkaavia useampisilmäisiä lonkero-otuksia. Enkä muuten ehkä taida ääneen sanoa, mistä scifin alagenrestä viimeiseen on inspiraatio saatu.
Onneksi lopussa kiitos seisoo, aurinko paistaa, ja sankarit poistuvat rikospaikalta laulaen käsi kädessä tapaamaan Ozin velhoa. Tai sitten muukalaiset voittivat, ja onnellinen loppu onkin vain kangastusta. Hauskaa minulla oli lähinnä likaisessa mielikuvituksessani. Möröt vastaan muukalaiset nojaakin liikaa nopeatempoiseen sähellykseen, vanhentuneisiin kulttuuriviittauksiin ja Seth Rogenin persoonallisuuteen ollakseen erityisen ajaton tai mielekäs komedia. Henkilökohtaisesti jäin elokuvan jälkeen lähinnä katsomaan linnunpönttö päässäni toiveikkaana taivaalle ja haikailemaan mahdollisimman sadististen lonkeromuukalaisten tuloa. Saa sitä äänestäjäkin unelmoida!
