Stephen Sondheim, jonka kynästä on mm. mainio musikaali Company, on vääntänyt musiikin myös tähän tekeleeseen, joka valmistui saatuaan ensin runsaasti gloriaa Broadwaylla. Kyse on vanhahtavasta hupailuspektaakkelista, jonka tapahtumat sijoittuvat antiikin Roomaan. 60-lukulaisin kuvakikkailuineen ja klassisine montaaseineen leffa onnistuu ajoittain olemaan jopa hurmaava.
Tarinan sankari on Hero (varsamaisen kömpelö Crawford), joka rakastuu naapuriporttolan neitsyeen (Andre). Ikävä kyllä tyttö on jo luvattu mittaamattoman täydelliselle miehelle ja loistavalle soturille, Miles Gloriosukselle (Greene). Kun vielä pojan vanhemmat ovat Heron ja puhtoisen Philian liittoa vastaan, ei pojan auta kuin turvautua ulkopuoliseen apuun. Sitä tarjoaa perheen orja, Pseudolus (Mostel), joka – totta kai – on patologinen valehtelija. Elokuvan alkulurituksessa luvataan jokaiselle jotakin, komediaa tänä iltana ja tragediaa huomenna ja jotain sellaista myös nähdään.
Leffan kertojan osa (Pseudolus!) on suurempi kuin itse sankarin, mutta kokeneena koomikkona Mostel hoitaakin hommansa hyvin. On pitkälti hänen, sivuroolissa hölkkäävän Buster Keatonin ja parin muun vanhemman ammattilaisen ansiota, että homma pyörii edes jotenkin. Ajoittain hekin vaikuttavat pakkohauskuuttajilta. Kokonaisuuden parhaat osat ovat elokuvan kekseliäät alku- ja lopputekstit, Sondheimin sävelet ja huikea – joskin jo kulunut parodiointi – Miles Gloriosus.
Osittain elokuvan musiikista vastannut Ken Thorne voitti työstään Scoring of Music (Adaptation or Treatment) -Oscarin.
