Federico Fellinin Amarcord on kertomus lapsuudesta ja se sisältää erilaisia tarinoita sijoittuen 30-luvun lopun Italiaan ja hänen kotikaupunkiinsa. Osa tarinoista on surullisia ja osa myös erittäin hauskoja. Varsinaista juonta ei ole, vaan elokuvassa keskitytään vain näihin pieniin muistoihin ja tarinoihin.
Fellini kuvaa erittäin lämpimällä tavalla lapsuutta ja nuoren pojan kehitystä. Kokemukset koulun tyranniopettajista, äidin kuolemasta, seksuaalisuuden heräämisestä ja fasismin vaikutuksesta koko maahan on kuvattu aidolla ja uskottavalla otteella. Harvat elokuvat onnistuvat luomaan henkilöhahmoista niin aitoja ja itsensä näköisiä kuin tämä elokuva. Pieninkin sivurooli on luotu kokonaiseksi hahmoksi.
Loistavista näyttelijöistä mainittakoon vaikkapa päähenkilö Titan isä, Aurelio (Armando Brancia), joka saa raivokohtauksen kaikista asioista ja huutaa lapsilleen koko ajan, sekä Titan setä Teo (Ciccio Ingrassia), joka saapuu mielisairaalasta viettämään lomaa sukulaistensa kanssa, ja Gradisca (Magali Noël), joka onkaupungin kaunein nainen ja kaikkien teinipoikien unelma.
Elokuvassa on koko ajan loistava tunnelma ja sen sisältämä pieruhuumori aiheuttaa aina hymyn suupielille. Kun tähän lisätään vielä Nino Rotan musiikki, käsikirjoitus ja edellä mainitut näyttelijäsuoritukset, saadaan yksi minun kaikkien aikojen suosikkielokuvistani.
nimimerkki: anthoun
