Ankeassa tulevaisuudessa on yksinkertainen huvitus. Kyseessä on kovaotteinen urheilu minkä joukkueet kiertelevät pitkin poikin kuumuuden runtelemaa joutomaata. Sallow (Rutger Hauer) on yksi näistä pelaajista. Vammautuminen pudottaa joukkueelle olennaisen Dog Boyn (Justin Monjo), mutta onneksi mukaan lyöttäytynyt ja taidokkuutensa osoittanut Kidda (Joan Chen) ottaa kyseisen homman harteilleen. Itsepäisen Sallow’n johdolla he suuntaavat ammattilaisotteluihin joissa panokset ovat vielä kovemmat.
David Webb Peoplesin ohjaama ja kirjoittama futuristinen väkivaltaurheilukuvaus ei henkilödraamassa loista eikä tapahtumienkaan omalaatuisuudessa, mutta silkan post-apokalyptisen joutomaan kuvauksessa se pärjää ainakin alkukarsintojen lävitse. Australian kolkko autiomaa muodostaa kuivan taustan ja muutenkin miljööstä huokuu ankeus ja karuus. Karu, suorastaan naturalistinen kuvaus käyttää jyrkkiä varjoja ja hämärää hyödykseen ja puvustuksesta huokuu tarkoituksenmukaisuus.
Mukaan on haalittu nimekkäitä näyttelijöitä, mutta he eivät esitä niinkään persoonallisia hahmoja vaan enemmänkin ideoita ja päämääriä. Rutger Hauer on karhea ja itsepäisellä asenteellaan eteenpäin puskeva jäärä jolla kuitenkin on jonkinlaista kunniantunnon sekaista idealismia. Kaunis, mutta erittäin vähänaisellinen Joan Chen on tulevaisuuden androgyyni nuori joka puskee jonkinlaisen sankaripalvonnan voimalla eteenpäin kohti omia koettelemuksiaan. Huomattava on myös se että melkoisen osan elokuvan ajasta kaikki hahmot ovat nokka verillä, huuli haljenneena ja silmä umpeen muurautuneena. Heikkojen hahmojen on esitettävä kasvoillaan kolkon tulevaisuuden ankeus ja kivuliaisuus.
Meno on siis ankeaa, sillä veri pärskyy, hahmot ovat rumia retaleita ja miljöö kärähtänyt ja tunnelma on hyvä, mutta tietty [I]taika[/I] puuttuu. Jos tarinaa ja henkilökuvausta olisi saatu elävämmäksi olisi kyseessä klassikko. Tällaisenaan kyseessä on vain keskinkertaista parempi vaellus kolkon joutomaan lävitse.
