Hollywood tunnetaan lukuisista elokuvasarjoistaan, joita tähdittää jokin elokuvataivaan eturivin näyttelijöistä. Jotkin näistä sarjoista ovat menestyneet hyvin, kuten jo lähes viisikymmentä vuotta jatkunut James Bond-sarja. Toiset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Niihin lukeutuu Tom Cruisen oma yritys luoda kilpaileva elokuvasarja James Bondille; Mission: Impossible. Vuonna 1996 alkanut elokuvasarja perustuu 60- ja 70-luvuilla televisiossa pyörineeseen samannimiseen televisiosarjaan. Sarja on kolmella elokuvallaan tuottanut yli 1,9 miljardia dollaria maailmanlaajuisesti. Se on ollut Cruisen henkilökohtainen mahdollisuus loistaa ja nousta Hollywoodin kärkikaartiin, mutta aina se ei onnistunut. Kolmas elokuva (Mission: Impossible 3, 2006) vei sarjaa synkempään ja toiminnallisempaan suuntaan, jättäen agenttiominaisuudet taka-alalle. Ratkaisu ei ollut kaikkein onnistunein, ja tästä syystä kesti kauan ennen kuin Cruise tekisi uuden yrityksen nousta huipulle. Ja tällä kertaa hän yrittäisi kunnolla.
Vapauduttuaan näyttävästi venäläisestä vankilasta, IMF:n agentti Ethan Hunt (Tom Cruise) saa uuden tehtävän. Hänen on pysäytettävä ruotsalaisen atomiekspertin Kurt Hendricksin (Michael Nyqvist) ja tämän oikean käden Marius Wistromin (Samuli Edelmann) suunnitelmat ”pelastaa maailma tuhoamalla se”. Etsiessään tietoja Hendricksistä Kremlinissä, Huntin agenttiryhmä lavastetaan pommi-iskusta. IMF lakkautetaan suuren kohun vuoksi ja Hunt huomaa pian työskentelevänsä täysin vailla työnantajansa tukea. Hänen on estettävä Hendricksin suunnitelmat ja samalla todistaa IMF:n olevan syytön iskuun. Mukana tehtävässä hänellä on tietokone-ekspertti Dunn (Simon Pegg), agentti Carter (Paula Patton) ja IMF:n entinen agentti, nykyinen pääsihteerin pääanalyytikko Brandt (Jeremy Renner). Mahdottomalta vaikuttava tehtävä vie ryhmän Kremlinistä Dubain hiekkamyrskyjen kautta Mumbain intialaisiin juhliin asti.
Mission: Impossible – Ghost Protocol on alusta loppuun asti näyttävä ja mainio toimintaelokuva. Adrenaliini jyllää jatkuvasti ja katsojaa jännittää jopa niissä kohtauksissa, joissa ei ole toimintaa. Kiinnostus ja halu nähdä lisää pysyy koko ajan yllä. Tarina on melko yksinkertainen, mutta siitä löytyy sentään myös vähän syvällisempiä elementtejä, ihmissuhteista alkaen. Kliseitä löytyy, mutta niistä en ainakaan minä välittänyt. Ainoa huono puoli tarinassa on sen kliimaksi, joka jää vaisuksi.
Näyttelijät ja hahmot ovat kaikki luontevia. Kaikki viihtyvät rooleissaan ja tekevät parhaansa. Etenkin Peggin Dunn on mukavan hyväntuulinen ja hilpeä hahmo joka samalla toimii elokuvan humoristisena lisänä. Ainoa hahmo joka jäi rassaamaan oli Nyqvistin päävihollinen, joka jäi jokseenkin vaisuksi hahmoksi. Hän näyttää kylläkin aika lailla viholliselta, muttei niinkään käyttäydy kuin sellainen. Edelmann taas loistaa roolissaan Hendricksin oikeana kätenä. Hänen roolinsa elokuvassa on yllättävän suuri ja tärkeä ja vuorosanoja hänellä on melkein enemmän kuin Nyqvistillä! Edelmannin rooli oli sen verran parempi kuin Nyqvistin, että hänen olisi pistänyt olla se päävihollinen. Suomalaisena katsojana olin lähes joka kerta Wistromin puolella tappeluissa.
Elokuvan toiminnan lomassa katsojaa päin heitellään kevyttä läppää ja älykästä dialogiaa. Bondimaiset vakoilutehtävät ynnä muut operaatiot muistuttavat paljon James Bondeja ja Ocean´s-elokuvia niiden kultavuosinaan. Uusin Mission: Impossible onnistuukin peittoamaan uusimmat James Bondit mennen tullen. Juuri tällaisia agenttielokuvia minä haluan nähdä!
Elokuvaan on valittu näyttävät kuvauspaikat ja stuntitkin ovat ikimuistettavia. Lähes viisikymppinen Cruise sai kirjaimellisesti juosta maailman korkeimman rakennuksen seiniä pitkin! Sitä ei joka elokuvassa näe. Plussaa elokuva saa myös siitä, ettei se yritä mässäillä erikoistehosteilla tai turhilla räjähdyksillä. Myös tuttu ja ikoninen musiikki nostattaa tunnelmaa.
Ohjaaja Brad Bird tunnetaan parhaiten Pixarin animaatioista Ihmeperhe ja Ratatouille, mutta on nyt onnistuneesti ohjannut ensimmäisen näytelmäelokuvansa. Yksi tuottajista, J.J. Abrams, on myös ohjannut kolmannen Mission: Impossible-elokuvan.
Mission: Impossible – Ghost Protocol jätti kaikin puolin hyvän maun suuhun. Varmasti sarjan parhaimpiin osiin kuuluva elokuva peittoaa muut kaltaisensa mennen tullen. Adrenaliini jyllää, aseet paukkuu ja ihmelaitteet surisee. Toimiva tarina ja luonteikkaat näyttelijät toimivat hyvänä vastapainona huumorille, älykkäälle dialogialle ja toiminnalle. Nähtäväksi jää, avautuuko Samuli Edelmannille Hollywoodin ovet. Hänen roolisuorituksensa perusteella ovien pitäisi avautua. Mutta elokuvabisnes on kovaa ja vain parhaimmat selviävät. Oli miten oli, tätä elokuvaa ei saa jättää väliin.
