Kaikki odottivat innoissaan kuin kuuta nousevaa, Quentin Tarantinon kolmatta elokuvaa, Jackie Brownia, kunnes se viimein ilmestyi. Mainettahan Tarantino oli saanut Reservoir Dogsilla ja Pulp Fictionilla jotka olivat loistavia, joten kaikki odottivat tätä kolmatta elokuvaa ja sitä että onko se niin hyvä kuin Tarantinon ensimmäiset. No, sitten elokuva ilmestyi ja jakoi mielipiteet. Toiset pitivät siitä ja toiset eivät. Monia varmasti mietitytti elokuvan väkivaltaisuus, jota on vähän. Reservoir Dogs ja Pulp Fictionhan olivat molemmat väkivaltaisia leffoja ja K-18. Jackie Brown oli toista maata. Siinä väkivalta oli minimissä. K-15 leiman se toki ainsaitsee mutta ei se niin raaka ole kuin RD ja PF. Ja kyllähän siinä kiroillaan paljon ja on siinä jopa seksikohtaus. Mutta kaikki eivät pitäneet tästä. Mutta onneksi suurinosa piti. Ja minä olen yksi niistä, koska jälleen kerran Tarantino, mestariteoksenhan sinä teit.
Jackie Brown (Pam Grier) on huonopalkkainen lentoemäntä. No Brown päättää ruveta salakulejttamaan rahaa pahamaineiselle rääväsuu gänställe Ordell Robbielle (Samuel L. Jackson). Hän sitten lupaa johdattaa heidät Ordellin luo ja siitäkös sitten soppa syntyy.
No leffa on täynnä loistavia näyttelijöitä. Äsken mainitut Pam Grier ja Samppa Jackson ovat loistavia ja sopivat rooliehinsa. Varsinkin Jackson hoitaa homman mahtavasti, melkein Pulp Fictionin tyyliin. Robert De Niro on mahtava renttuna joka majailee Ordellin luona. Bridget Fondakin on loistava Ordellin hoitona. Ja vanha konkari Robert Forsterkin hoitaa homman vanhalla rutiinilla eli hienosti. Michael Keatonkin on loistava sivuroolissa kyttänä. Erityismaininta Chris Tuckerille Ordellin gänstä frendinä.
Tarkkakorvaiset kuulevat myös jopa itse Tarantinon puhelinavastaajan äänenä. Musiikit ovat loistavia, varsinkin Bobby Womackin Across 110th Street joka on kuin piste i:n päälle tälläiselle loistavalle leffalle. Ohjauksesta huomaa Tarantinon tavaramerkit ja kikat joten ohjaus on taattua Tarantinoa.
Erilainen mutta tavallaan niin tavanomainen Tarantino elokuva. Vaikka tämä onkin rikos/draama niin kyllä tästä paljon komediaakin löytyy. Ei mikään Tarantinon leffa ole kokonaan draama painotteinen. Laadukas leffa jota täydentävät loistavat näyttelijäsuoritukset ja musiikit. Tuskin elokuva näin hyvä olisi ilman niitä. Mahtava erilainen/samanlainen leffa!
