On aika tylsä, keski-ikäinen leskimies Shigeharu Aoyama (Ryo Ishibashi) ja hänen poikansa Shigehiko (Tetsu Sawaki). Varsin harmittoman juonen avulla soppaan hyppää vaimoehdokas Asami (Eihi Shiina) jonka menneisyydessä on synkempiä seikkoja.
Lähtökohta on sovelias jokseenkin romanttiseen, minkä tahansa genren elokuvaan. Se voisi olla draama tai komedia uusperheen sisäisistä jännityksistä tai tragedia tuhoon tuomitusta rakkaudesta. Toisaalta ohjaajan ollessa Takashi Miike, kieroutuneesti japanilaisen nerouden mestari, tietää että jotain muuta on luvassa. Puolivälin tienoilla alkaa tulla vihjeitä jostain kammottavasta ja elokuvan viimeiset 20 minuuttia ovat loputtoman pitkiä.
Ryo Ishibashi on elokuvan tylsä, vakaa ja kaikilla tavoilla luotettava päähenkilö. Hänen menetelmänsä ovat ehkä petolliset, mutta aikeet tuskin ovat kovinkaan häijyt. Tetsu Sawaki on samasta puusta veistetty ja nuorempaa sukupolvea. Tämä perheyksikkö kuitenkin kohtaa sellaisen raivottaren joka kaunaisuudessaan saa Megairan vihreäksi kateudesta ja siinä roolissa Eihi Shiina loistaa. Aavemaisen kaunis ja hienostuneen ujo kaunotar omaa kolkon menneisyyden ja tämä menneisyys on vain muuttunut kolkommaksi nykyhetkeksi. Asami huokuu ihastuttavaa, lapsenomaista riemua leikkiessään ja tämä viaton, puhdas riemu vain sattuu liittymään neuloihin ja pianolankaan joka leikkaa lihaa ja luuta kuvottavan nirskeen säestyksellä. Kaiken takana on nainen ja pelkällä kammottavalla kontrastilla Eihi Shiina luo hirviön jonka silpomat uhrit saavat Kannibaali-Hannibalin juoksemaan hurjaa vauhtia eri suuntaan.
Tarina pienillä muutoksilla voi olla mitä tahansa genreä ja Takashi Miike vääntää sen hitaasti käynnistyväksi kauhuleffaksi mikä huipentuu rääkkiin joka saa käänteisen karhunraudan näyttämään hellältä kutituksella. Hidas alku ja vähemmän miellyttävä lopetus vähentää loppusaldoa, mutta tällaisenaankin [I]Audition[/I] on hyvä muistutus siitä miksi ensivaikutelmat voivat pettää.
