Kaltoin kohdeltu orpopoika nimeltä Harry Potter (Daniel Radcliffe) asuu setänsä ja tätinsä luona. Mutta kun Harry täyttää yksitoista vuotta, hän saa tietää olevansa velho. Hän pääsee Tylypahka-nimiseen noitien ja velhojen kouluun, jossa hän huomaa olevansa kuuluisa. Ystäviensä Ronin (Rupert Grint) ja Hermionen (Emma Watson) kanssa Harry joutuukin pian osalliseksi seikkailuun, jossa mukana on jo kuolleeksi luultu pimeyden velho, joka tappoi Harryn vanhemmat.
Kirjan lukeneena huomaa, että elokuva on erittäin uskollinen kirjalle. Itse asiassa en ole pitkään aikaan törmännyt filmiin, joka olisi tätä uskollisempi kirjalle. Tosin monet kohtaukset, erityisesti alkupuolella, on kuvattu hyvin (ja osittain myös liian) lyhyesti. Etenkin alkupuolella hypitään kovaa vauhtia kohtauksesta toiseen, jäämättä sen enempää syventymään mihinkään niistä.
Entäpä erikoistehosteet? Ne nyt ovat vähän niin ja näin, mutta tässä filmissä eivät efektit (onneksi) olekaan tärkeimmällä sijalla. Niiden sijaan keskitytään itse tarinaan. Harry Potter ja viisasten kivi -elokuvassa on monia upeita kohtauksia, mm. loppupuolen kuljeskelu öisessä metsässä.
Ja huumori. Huumoriahan Harry Potter -kirjoissa on vaikka millä mitalla, ja vieläpä hyvänlaatuista sellaista. Elokuvassakin huumoria on, ja monessa kohtauksessa tuli tirskahdeltuakin. Huumori ei kuitenkaan sekään ole aivan pääosassa, kun seikkailuelokuvasta kun on kyse.
Näyttelijäntyö. Näyttelijäntyö on osin loistavaa mutta osin myös keskitasoista. Loistavia ovat Alan Rickman Harrya vihaavan opettaja Severus Kalkaroksen roolissa ja Rupert Grint Ronin roolissa. Radcliffe sen sijaan on vähän keskitasoinen, vaikka sarjan toisissa osissa on hänenkin suorituksensa parantunut rajusti. Emma Watson tekee ihan hyvää työtä.
Mitä pidemmälle HP-sarja on edennyt, sitä synkemmäksi elokuvat ovat muuttuneet. Tämä ensimmäinen sen sijaan on vielä ihan selvä lastenelokuva, vaikka toki hyvä sellainen.
