Kuoleman ajojahti on kaiken kaikkiaan kehno pätkä. Se sisältää aivan liikaa äijämachoilua ja kovistelua, sekä puuduttavaa takaa-ajoa. Lee Marvin vie shown Bronsonin jäädessä taka-alalle (äijällä ei ole kauheasti repliikkejä).
Elokuvan alku on todella mielenkiintoinen ja hyvä Bronsonin pelastaessa puolikuolleen koiran ja puolustaessa mökkiään kännisiltä ammuskelijoilta, mutta sitten tarinankulku lässähtää ja vain huononee loppua kohti. Siinä ei ole edes karhua, vaikka suomenkielisen DVD-julkaisun kansikuva lupaa toista. Leffa nojaa liiaksi Marvinin johtamien takaa-ajajien keskinäisiin nahisteluihin ja takaa-ajokohtaukset venyvät kuolettavan pitkiksi. Kaiken lisäksi mitään loppuhuipennusta ei ole, vain todella vaisu päätös.
Näyttelijät nyt ainakin ovat loistavia ja he kaikki esittävät samankaltaisia henkilöitä, kuin mitä yleensäkin. Charles Bronson on hyvässä vedossa oikeuksiaan puolustavana viilipyttynä (kuinkas muutenkaan), vaikkakin hänen roolinsa jää turhan mitättömäksi. Alussa hän lausuu muutaman repliikin ja juoksentelee sitten lopun aikaa kinoksilla. Ikääntynyt ja entistä karskimpi Lee Marvin on myös todella hyvä ja katsoja pitää hänestä, sillä hänen roolihahmonsa sympatiat ovat Bronsonin puolella. Hienoa työtä tekevät myös Carl Weathers ja Andrew Stevens, jotka ovat lahtaajaporukasta kaikkein vähiten ärsyttäviä. Vittumaisin henkilö on, yllätys yllätys, Ed Lauterin esittämä roolihahmo.
Kuoleman ajojahti on elokuva, joka tarjoaa kovin vähän mutta josta olisi saanut paljon enemmän irti. Mutta kyllä tämän kerran katsoo, suosittelen perjantai-illan ratoksi äijäporukalle, tai yksinäiselle ajan kuluttamiseksi, ellei todellakaan löydy parempaa katsottavaa.
