Stand by me elokuva on todentuntuinen, mutta samalla herkkä ja kaunis tarina ystävyydestä ilman turhia kliseitä. Kyseistä elokuvaa on mahdoton yrittää sanoin selittää, se täytyy kokea, että sen ymmärtää.
Rob Reinerin elokuva perustuu Stephen Kingin kirjoittamaan ”Ruumis” pienoisromaaniin. Elokuva kertoo neljän 12-vuotiaan pojan retkestä heidän etsiessään hiljattain kadonnutta poikaa, josta koko kaupunki kohisee ja jonka epäillään kuolleen. Pojat eivät kuitenkaan ole ainuita jotka ovat kiinnostuneet löytämään kadonneen, mahdollisesti kuolleen pojan. Myös pikkukaupungin huligaanit, etenkin heidän johtajansa Ace (Kiefer Sutherland) ovat kiinnostuneita kadonneen pojan ruumiista.
Päähenkilö ja kertoja on hiljainen, mutta lahjakas Gordie (Wil Wheaton). Vanhemmilleen Gordie on kuin ilmaa, sillä he surevat pojan edesmennyttä isoveljeä, suosittua ja rakastettua baseball tähteä. Gordiella on kuitenkin tukenaan hänen paras ystävänsä Chris (River Phoenix). Chris on ulkoisesti porukan ”johtaja”, mutta todellisuudessa kuitenkin älykäs ja rauhaa rakastava. Hänellä on kuitenkin taakkanaan sukunsa synkkä maine, joten kukaan ei usko häneen. Kaksi muuta kaverusta ovat pakonomaisesti hullua isäänsä ihannoiva kaheli Teddy (Corey Feldman), sekä hieman hidas ja pullakka Vern (Jerry O`Connell).
Kiefer Sutherland Ace:n roolissa on luultavasti parhaita miehen tekemiä elokuva suorituksia. Myös kaikki nuorukaiset tekevät huomattavan hienot roolisuorituksen, silti nostan esiin River Phoenixin, jonka suoritus ei ole hieno vaan upea. Joka kerta kun katson stand by me-elokuvan, mieleeni tulee kuinka Phoenix olisi varmasti loistanut valkokankaalla myöhemminkin ellei olisi menehtynyt niin nuorena. Kuinka ironista onkaan, että River Phoenixista ehti lyhyen elämänsä aikana tulla tunnetumpi, kuin kolmesta muusta jo keski-ikään ehtineestä näyttelijä toveristaan.
Rob Reinerin teos on osoitus siitä, että mestariteoksen ei tarvitse olla täynnä erikoistehosteita ja efektejä.
Tämä elokuva hurmaa aitoudellaan, vieden katsojan täysin mukanaan.
