Sam Raimi on ohjaaja, jonka töissä on sitä jotain omalaatuisuutta, josta itse pidän todella paljon. Miehen uran alkupään tuotannossa tämä näkyy todella selvästi, vaikka nykyisin mies on siirtynyt jo jokseenkin mainstreamin puolelle. Oli miten oli, tämä vuonna 1990 valmistunut miehen omaan supersankarikässäriinsä pohjautuva pläjäys on taattua Raimia.
Tiedemies Peyton Westlake, jota tulkitsee hyvin mutta ajoittain aika teennäisesti Liam Neeson, yrittää työparinsa kanssa valmistaa keinotekoista ihoa, joka kestäisi. Pulmana on vain se, että iho alkaa hajota 99 minuutin kohdalla. Eräänä iltana, juuri kun miehet ovat päässeet eteenpäin tutkimuksessaan, labraan hyökkää Robert Durantin johtama värikäs konnajoukko. Seuraukset ovat kaikkea pahaa, ja Peytonia ehditään uittaa jopa myrkkyaltaassa, ennen kuin koko paikka räjäytetään. Automaattisestihan miestä pidetään kuolleena, mutta onko näin? Tästä alkaa monesti nähty kostokierre, joka jaksaa viihdyttää aina vaan.
Elokuvan visuaalinen silmä ja tehosteet ovat vanhentuneen camp-henkisiä, ja siksi ne toimivatkin hyvin. Kuvaus on perusvarmaa, Elfmanin Batman-henkiset urkuvoittoiset musiikit sopivat hyvin tunnelmaan, näytteleminen on suurin piirtein hallinnassa, vaikka sivurooleista löytyykin ihanan pökköjä yksilöitä ja itse elokuva on täynnä kliseitä, juonenaukkoja ja täydellisen koomista väkivaltaa. Realistisuutta tästä on turha hakea. Elokuva on sekoitus montaa genreä, jotka kaikki on hoidettu tyylillä. Toimintaa, jännitystä, scifiä, komediaa ja kauhuakin sisältävä raina on todellakin viihdyttävä ja katsomisen arvoinen (roska)elokuva, josta monet pystyvät varmasti nauttimaan täysin rinnoin.
Vielä on erikseen mainittava, että itselle tuntematon, Larry Drake varastaa show’n jopa Neesonilta, ristiriitaisena pahiksena Robert G. Durantina. Mies on kuin luotu rooliinsa, vaikka pökkelö ja yksi-ilmeinen onkin. Pienistä sivuosista löytyy myös ohjaajan veli Ted, jolla taitaa olla jokaisessa Raimin elokuvassa jonkinlainen rooli, ja itse Bruce Cambpell, joka on unohtumaton minimaalisesta ajastaan riippumatta; “I’m everyone and no one. Everywhere and nowhere. Call me… Darkman.”
Jokaisen, olit sitten elitisti tai roskaelokuvan kuluttaja, tulisi nähdä tämä elokuva. Luvassa on vauhdikasta tykitystä, joka varmasti viihdyttää.
nimimerkki: mbay
