Jules Vernen maineikas nuortenromaani on tulkittu maailmalla moneen otteeseen niin animaatioissa, televisiosarjoissa kuin elokuvissakin. Viimeksimainittuja on valmistunut tähän mennessä peräti kolme kappaletta. Ensimmäinen, vajaat sata vuotta sitten kuvattu mykkäraina on ajan saatossa kadonnut jäljettömiin, eikä toisen vuosituhannen alkupuolella filmattulle komediahömpälle oikein voi nostaa hattua. Onneksi vuonna 1956 ilmestynyt kahden tunnin seikkailu antaa kirjalle enemmän arvoa.
Herra Phileas Fogg (Niven), Lontoon flegmaattisin ja täsmällisin mies, lyö kerhotovereidensa kanssa suuresta summasta vetoa. Hän väittää kykenevänsä matkustamaan maapallon ympäri minimiajassa. Yhdessä palvelijansa Passepartout’n (Cantinflas) kanssa Fogg aloittaa mielikuvituksellisen matkansa, jonka varrella sattuu yhtä jos toistakin. Intiasta pelastettu prinsessa Aouda (MacLaine) sekä puolivahingossa mukaan tempautuva salapoliisi Fix (Newton) saavat todistaa ihmeellistä seikkailua. Mutta onnistuuko Fogg yrityksessään?
Viisi Oscaria napsinut elokuva on tehty tunteella ja turhia kiirehtimättä, eikä toteutuksessakaan ole nuukailtu. Lavasteet suorastaan pursuavat pikkutarkkoja yksityiskohtia ja ilmentävät loistavasti eri kulttuureja. Puvustus on loisteliasta, ja laajoilla maisemakuvilla sekä joukkokohtauksilla luodaan realistinen ja kouriintuntuva kuva valtiosta toisensa perään. Kuvakulmien piristyksenä toimii monipuolinen eläinvalikoima, jonka hankkiminen ja kouluttaminen on varmasti ollut työläs taakka. Reipas ja iloinen musiikki siivittää tarinaa hyvin, vaikka joskus toistaakin itseään.
Käsikirjoituksessa on otettu huomioon kirjan harmahtavat aukkokohdat ja kerronnallisuudet välillä miltei nerokkaasti, mutta silloin tällöin omatekoiset keskustelut ja selittelyt saavat katsojan kiemurtelemaan tylsistyneenä. Itse ideoiduista ratkaisuista paras taitaa olla alkupuolen kuumailpalallolento, jonka avulla kaunista ympäristöä ja 50-luvun tehostehienouksia päästään toden teolla esittelemään. Useat runsaasti aikaa syövät ja hieman tylsätkin kohtaukset on asetettu vastapainoksi nopeille siirtymisille ja humahtelevalle leikkaustekniikalle, joka nykykatsojan mielestä voi tuntua hieman erikoiselta.
Näyttelijöiksi (niin pää- kuin sivurooleihinkin) on valittu lukuisia ajan huippustaroja – esimerkiksi Peter Lorre piipahtaa ruudussa laivamiehenä. Päänelikon kemia pelaa kaikkiin ilmansuuntiin juuri niin kuin pitäisikin. Olisin kaivannut David Nivenin esiintymiseen hieman lisää sitä robottimaista tyyneyttä, jota Vernen kirjassa korostetaan. Nivenin Foggissa ei sinällään ole valittamista, mutta liian inhimillisyyden ja turhan liikehdinnän olisi voinut karsia pois. MacLaine on Aoudana vain lämmin ja naisellinen kaunotar, mutta se riittää. Cantinflas taas on täydellinen hilpeänä ranskalaispalvelijana, joka tuon tuostakin saattaa joko itsensä tai seurueensa vaikeuksiin. Newton on ruumiinrakenteeltaan ja ulkonäöltään täysin vääränlainen viekkaaksi pikku salapoliisiksi eikä hänen näyttelemisensäkään oikein säväytä, mutta koska Fixiä näkyy ruudussa muutenkin vähän, eivät nuo pikkuseikat paljoa hetkauta.
Yleisesti voisi sanoa, että Maailman ympäri 80 päivässä on todella hyvä elokuva sadepäivän tai viikonloppuillan viihdykkeeksi. Se elävöittää kirjan tapahtumat juuri sillä humoristisella ja hymysuisella tavalla, jolla Verne aikoinaan naputti romaaninsa. Katsomista suosittelen kaikille vauvasta vaariin – hypätkää matemaattisesti mukaan matkalle maailman ympäri!
