Kahdeksankymmentäluvulla, vuosina 1984, -86 ja -89, tehtiin kolme Karate Kid elokuvaa, eli Karate Kid-trilogia. Ohjaajana toimi John G. Avildsen. Leffojen taso vaihteli jonkin verran. Ykkösosaa voidaan pitää kuolemattomana kasariklassikkona vailla vertaa. Kakkosen taso oli sitten jo laskenut jonkin verran, mutta silti fiilis oli ainakin puoliksi tallella ja elokuva oli hyvä. Kolmonen sitten oli jatko-osa omalla paikallaan ja paikoin ihan viihdyttävä, mutta elokuvallisesti sorruttiin jo virheisiin ja taso oli tippunut huomattavasti. Mutta Karate Kidien ystäville (minullekkin) kolmonen oli silti kelpokatsottavaa sekin, ja täytti jatko-osan tehtävänsä tyydyttävästi, vaikka minulta ei sille paljoa pisteitä herunutkaan. Mutta sitten vuonna 1994, eli viisi vuotta kolmosen tekemisen jälkeen tehtiin elokuva, nimeltä Karate Kid saa seuraajan. Leffa ei kuulu varsinaiseen Karate Kid-trilogiaan. Mutta silti semmoinen päätettiin tehdä.
Nuoren teini-tytön, Julie Piercen (Swank) vanhemmat ovat kuolleet ja hän asuu isoäitinsä kanssa. Isoäidin hyvä ystävä, Miyagi (Morita) tulee huolehtimaan Juliesta ja asunnosta sillä aikaa kun isoäiti on muualla. Teinitytön elämä ei ole helppoa ilman vanhempia. Elämä ei siltikään mene ihan niin huonosti. Julie on ihastunut yhteen poikaan ja saa häneltä vastakaikuakin. Mutta koulun kovisjengi ei ole ihan samaa mieltä. Miyagi huomaa tilanteen ja aikoo auttaa Julieta. Julien on vaikea hyväksyä, että vanha japanilainen yrittää tulla neuvomaan jotain teinimaailmasta, mistä Miyagi ei tiedä yhtään mitään. Sitten ilmeneekin, että Miyagi osaa Karatea. Julie pyytää häntä opettamaan sitä ja Miyagi suostuu. Julie huomaa itsessään aivan uusia piirteitä ja Miyagista tulee hänen hyvä ystävänsä.
Noh, mitä nyt sanoisi oikein tästä elokuvasta? Ohjaus on ihan kohtalaista ja näyttelytyö hyvää. Leffan juoni nyt ei ole mikään ihmeellinen, mutta kyllähän se silti toimii. Eipä tätä voi kovinkaan korkealle arvostaa, mutta plussaa tulee hienoista musiikeista ja hyvistä näyttelijöistä. Pistää lopullisen i:n Karate Kidien saagaan, ja on tasoltaan suunnilleen kolmosen luokkaa.
Enpä suosittele muille kuin Karate Kidin aiemmista osista pitäneille. Jos et pitänyt tai et ole edes nähnyt niitä, niin jätä suosiolla väliin. Kyllähän tämä kertakatseluna menee, mutta DVD:tä en välttämättä ostaisi.
nimimerkki: Tolppanen
