Terry Gilliam ei ole pitkällä urallaan ohjannut kovinkaan montaa elokuvaa. Gilliamin edellinen elokuva ennen Grimmin veljeksiä oli vuonna 1998 valmistunut Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa. Useamman vuoden jälkeen Gilliam sai uuden ohjaustyön, jota siis nyt käsitellään. Mutta mies ei voinut tällä kertaa talsia omia polkujaan, vaan Miramaxin Weinsteinin tuottajaveljekset Bob ja Harvey pääsivät sotkeutumaan elokuvantekoon. Ja kun Hollywood-koneisto jyllää, niin ei yhdellä ohjaajalla paljon sananvaltaa ole. Grimmin veljekset muistuttaakin enemmän Hollywoodin mainstream-elokuvia kuin Gilliamin omaperäisiä ja usein hämäriä elokuvia.
Grimmin veljekset Wilhelm ja Jacob (Damon & Ledger) ovat Saksaa kierteleviä huijaritaikureita. Sitten he joutuvatkin tositoimiin. Eräässä kylässä on kadonnut omituisesti pikkutyttöjä ja veljekset joutuvat tutkimaan tapausta.
Kuten jo sanoinkin, niin tämä elokuva muistuttaa hyvin paljon valtavirran Hollywood-elokuvia. Itse asiassa tässä ei ole helppo tunnistaa ex-Monty Pythonin Terry Gilliamin elokuvaksi. Mutta joissakin kohdin on kyllä tunnistettavissa Gilliamin huumori ja fantasiamaailma. Elokuva on myös jokseenkin synkkä. Siihen ne yhtäläisyydet muihin Gilliamin elokuviin oikeastaan päättyvätkin.
Ei juontakaan voi väittää kovin omaperäiseksi. Näitä yliluonnollisia voimia vastaan kamppailevia tyyppejä on viime aikoina ollut enemmän kuin tarpeeksi. Mukaan kun on vielä sekoitettu ne kaikista klassisimmat sadut. Elokuvasta löytyy vielä runsaasti kliseitä. Lainausten määrää voi vain miettiä. Homma muutenkin etenee kovin nopeatempoisesti, eikä katsojan ole helppoa pysyä mukana. Sentään joihinkin tapahtumiin on saatu mukaan huumoria, ja synkkä tunnelma pelastaa jotain.
Toiminta on välillä kyllä hienon näköistä, mutta on se kumma, että nykyään tehostepuoli tuntuu välillä jopa tönkömmältä kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Esimerkiksi vähän välistä esiintyvä susi on niin tietokoneella tehdyn oloinen, että sen kylkeen olisi voinut kirjoittaa Moi, olen tietokone-efekti, en susi. Myös pari sieppauskohtausta on toteutettu niin tökerösti, että ihan itkettää. Tekijöillä tuntuu olleen niin kiire keräämään rahat yleisöltä pois, etteivät malttaneet luoda uskottavampia tehosteita. Tosin rahastusmielessä on taidettu koko elokuva muutenkin tehdä.
Ei näyttely- ja hahmopuolikaan pelaa kovin hyvin. Matt Damon ja Heath Ledger eivät tässä ihan parhaimpiin suorituksiinsa yllä. Heidän hahmoihinsa on sentään saatu jotain särmää. Italialaista kiduttajaa Cavaldia näyttelevä Peter Stormare on kyllä melko huvittava, mutta ajan mittaan miehen säheltäminen alkaa puuduttamaa. Tässä tulee kyllä äkkiä mieleen Stormaren aiempi roolisuoritus venäläisenä kosmonauttina elokuvassa Armageddon. Jonathan Pryce tekee ranskalaisupseerina ihan pätevän suorituksen, mutta hänen hahmonsa jää harmillisen ohueksi. Lena Headey ei vakuuta ollenkaan Angelikan roolissa.
Grimmin veljeksiä ei tunnista kovin helposti Terry Gilliamin elokuvaksi. Aika paljon ovat Hollywoodin studiopomot saaneet vaikuttaa elokuvan sisältöön. Tällöin lopputulos on melko vaisu. Kyllähän tämä elokuva kuitenkin ainakin kerran viihdyttää.
nimimerkki: Ville
