Talvisota käytiin ja Jatkosota alkoi. Kapteeni Kaarnan (Pirkka-Pekka Petelius) komentama konekiväärikomppania suuntaa rähinään ja ensimmäisien täydennysmiesten mukana paikalle saapuu Talvisodassa alikersantiksi ylennetty Antti Rokka (Eero Aho). Joukkuetta mihin Rokka joutuu komentaa vänrikki Koskela (Jussi Vatanen) ja luutnantti Lammio (Samuel Vauramo) komentaa koko komppaniaa Kaarnan kaaduttua. Sotaretki muodostuu pitkäksi, raskaaksi ja vaaralliseksi sillä kuolema niittää ihmissatoa ja siinä ei Lehdon (Severi Saarinen) kovuus eikä Hietasen (Aku Hirviniemi) huolettomuus auta yhtään ja Rahikaisen kierous (Andrei Alen) pitää vain hänet itsensä ehjänä. Nuoren vänrikki Kariluodon (Johannes Holopainen) joukkue toimii Koskelan joukkueen kanssa ja nämä tekevät vahvaa yhteistyötä.
[movie=1955]Tuntematon sotilas[/movie] on aiheesta suomalaisen elokuvan ja kirjallisuuden legenda ja ainoastaan todella pätevä ohjaaja uskaltaa tarttua siihen sovittaakseen sen elokuvaksi. Ohjaajana ja toisena käsikirjoittajana remuava Aku Louhimies kuitenkin selviytyy työstä kunniakkaasti ottamalla uuden näkökulman tarinaan. Kyseessä ei ole ihmisryhmän dokumentointi vaan enemmänkin yhden ihmisen sotaretken seuraaminen ja samalla myös valotetaan hänen poissalonsa vaikutuksia kotirintamalla, joten hän ei ole irrallaan maailmasta. Sattuneesta syystä tämä keskushahmo on myös majuri Sarastien (Matti Ristinen) komentaman pataljoonan taitavin sotilas ja tämän apuri on Susi (Arttu Kapulainen). Komppanian sijasta leffa keskittyy juurikin Rokkaan jonka kautta voidaan nähdä muitakin sodan luomia ja esiinnostamia persoonia joista kaikki eivät ole hienoja ja everstiluutnantti Karjula (Janne Virtanen) on sitä pahinta päätä.
Louhimies on käyttänyt paljon rahaa, sillä leffassa jyristellään tankeilla, räjäytellään, ammuskellaan autenttisilla pyssyillä ja veri tirskuu kun näiden pyssyjen ampumat luodit osuvat ihmislihaan ja repivät sitä. Tehostepojat ovat siis tehneet pitkiä päiviä ja kuvaaja Mika Orasmaa remuaa keskellä rytinää, joten teknisestä toteutuksesta ei voi rähjätä ollenkaan. Louhimiehen [movie=1985]Tuntematon sotilas[/movie] näyttää kauniit asiat samalla myötätunnolla kuin rumatkin ja se on aina miellyttävää se.
Eero Aho on kohotettu leffan päähenkilöksi ja kyseinen valinta ei haittaa yhtään Antti Rokan ollessa mestarillisen kyvykäs taistelija, mutta saman ehtymättömän rohkeuden kääntöpuoli saa hänet kulkemaan sovittua protokollaa vastaan ja vakavassa paikassa nämä piirteet tiivistyvät kaikesta piittaamattomaksi toimintavimmaksi. Aku Hirviniemi on varsin riehakas Hietanen jonka leppoisa persoona pitää mielialat korkealla ja jopa viimeisen päälle kamalan lopun lähestyessä tämä auttaa muita. Jussi Vatanen on hiljaisen jäyhä miehistöstä kohonnut komentaja joka ylläpitää moraalia antamalla jupinan kuulua, Samuel Vauramo on hyytävän muodollinen Lammio ja Johannes Holopainen on mainiosti kahden ääripään välissä. Yhteenvetona voi sanoa että roolitukset ovat tehty prikulleen, sillä Lahtinen (Joonas Saartamo) jupisee propagandansa ääneen, Petroskoissa tavattava Vera (Diana Pozharskaya) on ylväs nainen, Korpela (Mikko Kouki) ei siedä perskärpäsiä ja Vanhala (Hannes Suominen) huutaa linjojen ylitse että äiditkin saavat kovaan tarpeeseensa.
Yhden ihmisen sotaretki keskellä Jatkosotaa antaa ikkunan moninaisille persoonille joista kyseinen rähinä muodostui ja näitä kaikkia persoonia tarkkaillaan samalla myötätunnolla ja lämmöllä. Tämä ei ole Edvin Laineen eikä Rauni Mollbergin sovitus Väinö Linnan klassikkoromaanista vaan Aku Louhimiehen sovitus Väinö Linnan klassikkoromaanista ja se on se kaikista tärkein seikka. Selkeästi erilainen edeltäjistään ja ammattitaitoisesti toteutettu elokuva mille edellinen sukupolvi antaa hyväksymisleiman.
