Kelmi Vic Brady (Timothy Farrell) ja tämän kaveri Don Gregor (Clancy Malone) tekevät ryöstön. Ryöstöstä tulee odotettua verisempi ja sotketaanpa Donin isäukko (Herbert Rawlinson), maankuulu plastiikkakirurgi myöskin soppaa ja tarkastaja Johns (Lyle Talbot) kaivelee sotkua. Lopussa kelmi jää kiikkiin ja [I]noir[/I]-perinteiden mukaisesti kukaan ei voita.
Täysin aiheeseen liittymätöntä nimeä [I]Jail Bait[/I] kantava B-rikospläjäys on ajankohdalleen ominainen tuotos ja sen ainoa huomattava kinematografinen meriitti on olla transseksuaalin sotaveteraanin, Edward D. Woodin ensimmäinen puhdas fiktioelokuva. Yleisimmin nimellä [movie]Ed Wood[/movie] kalkkunaelokuvat ruumiillistava persoona suurien odotusten vastaisesti saa aikaan jopa kehnon genre-elokuvan. Juoni etenee varsin koherentisti eteenpäin, dialogissa on pari hyvää heittoa ja [I]noir[/I]-leffoille tarpeellinen tarkoituksettoman konnailun ilmapiiri on vahva.
Lyle Talbot on leffan jäyhä rikostutkija ja Clancy Malone ärhentelee kiukkuisena kätyrinä. Timothy Farrell on laiskasti liero kelmi jonka pätevyys on melkoisen kyseenalainen ja Herbert Rawlinson on se parrakas auktoriteettihahmo. Siinä on pari naisrooliakin, mutta klassista konnailuleffaa noudattaen ovat melkoisen tarpeettomia koristeita elokuvassa. Roolit ovat siis alinäyttelystandardin ehdottomasti ylittäviä, mutta luonnollisesti yksi niistä on ylimenevä. Käsikirjoitus jopa selittää miksi leffan alinäyttelyssä on sellainen riitasointu. Kuvakerronnasta ei voi sanoa mitään kameran ollessa tasaisesti arkiperspektiivissä ja valaisukin on riuduttavasti tasaista.
Kokonaisuus on yhdentekevä rikosjännäri ja suurena ironiana se onnistuu myös olemaan kinemafragmentaarisesti Edward D. Woodin paras elokuva puhtaasti kyseisellä mittarilla. Tekninen toteutus on juuri ja juuri kelvollinen ja juonessakin on yritystä ja genren vaatimaa ankeutta. Kenen tahansa muun kuin Edward D. Woodin ohjaamana tämä leffa olisi jo aikaa sitten vaipunut unholaan ja syystä.
