Nämä kyseiset klassikkokirjat sekä -elokuvat saivat huikean massiivisen vastaanoton, kun ne tuotiin lukijoille ja katsojille julki. Suosio ei rajoittunut pelkästään edellä mainittuihin taidemuotoihin, vaan taikuuteen liittyvät henkilöt ja asiat tunkeutuivat oheistuotteiden maailmaan. Yhä edelleen kaupoissa on saatavilla lukematon määrä Pottereihin liittyviä leluja, vaatteita, mukeja, sisustustarvikkeita, videopelejä ja ties mitä härpäkkeitä. Kaikesta julkisesta huomiosta huolimatta on ilo todeta, että yhä edelleen sarjan luoja, J.K. Rowling sekä elokuvien ohjaajat ja muut tekijät saavat ansaitsemaansa arvostusta. Näin ainakin haluan uskoa.
Harry Potter ja viisasten kivi -elokuvan nimikkohenkilö Harry (Daniel Raddcliffe) on 11-vuotias hintelä poika, joka joutui orvoksi pienenä poikana ja päätyi epämiellyttävien sukulaistensa hoiviin. Eräänä myrskyisenä yönä hänelle selviää, että hänet on valittu noitien ja velhojen kouluun, Tylypahkaan. Hänen elämänsä muuttuu täysin, kun hän aloittaa velho-opinnot ystäviensä Hermionen (Emma Watson) ja Ronin (Rupert Grint) kanssa sekä pelailee velhoshakkia, harjoittelee huispausta ja tutustuu taikamaailman muihin ihmeellisyyksiin. Täysin harmitonta velhoilu ei kuitenkaan ole, sillä maailman pelottavin ja julmin hahmo, Voldemort, on nousemassa takaisin voimiin. Hänellä ja ruipelolla Harrylla on kiinteä yhteys toisiinsa, sillä nimenomaan Harry on se sankari, joka pienenä poikana aiheutti Voldemortin kukistumisen.
Viisasten kivi on nokkela ja hieno aloitus pitkälle elokuvasarjalle. Pistää ajattelemaan, mihin ylimääräistä leffakäsikirjoitusta tarvittiin, kun juoni seuraa kirjaa lähes pilkulleen. No, ei nyt sentään, mutta lojaalius alkuperäistä kirjaa kohtaan on ihailtavaa. Elokuva ei lähde kikkailemaan omiaan, vaan tyytyy niihin ratkaisuihin, joita Rowling teki kirjan kirjoittamisen aikana. Joitakin kohtauksia on tietenkin lyhennetty tai jätetty väliin, mutta muutoin oma luovuus on pitkälti heitetty syrjään. Suurimmaksi ongelmaksi eivät muodostu näyttelijät, juonen kulku tai ohjaajan valinnat, vaan lukemattomat klaffivirheet, joita viljellään koko elokuvan ajan. Niille antaa toki paljon anteeksi, mutta ne häiritsevät useammilla katsomiskerroilla ja pistävät miettimään, onko katsojakunnaksi valittu pelkästään nuoremmat lapset, jotka eivät välttämättä näe virheitä niin helposti?
Elokuva pitää ottessaan täyden kestonsa ajan ja vasta jälkeenpäin tulee huomattua, että reilu pari tuntia kuluu todella vauhdikkaasti. Kaikkiin kohtauksiin ei ehditä pureutua kovinkaan syvällisesti ja ne töksähtelevät välillä kohtauksesta toiseen, mutta muutoin juoni etenee mukavalla temmolla. Elokuva toimii täydellisesti omana teoksenaan, eikä edellytä kirjoihin tutustumista. Keskeisimmät käsitteet ja hahmot esitellään yksinkertaisesti ja annetaan tilaa seuraaville teoksille, joissa niihin päästään syventymään paremmin. Elokuvassa onkin useita erityispiirteitä, jotka vaativat avaamista, mutta haasteisiin on tartuttu rohkeasti. Chris Columbus tekee varmaa työtä ja saa pidettyä kokonaisuuden hienosti kasassa.
Leffa on tunnettu myös musiikistaan ja efekteistään, mitkä ainakin itseeni tekevät vaikutuksen ja luovat maagisen tunnelman. Myös lavasteet ja muut ulkonaiset asiat ansaitsevat kiitoksen, vaikka silloin tällöin greenscreenin käyttö pistää silmään. Huispausottelussa on ihan syystä käytetty hyödyksi animaatiota, mutta siihen liittyvät kohtaukset saavat ehkä turhankin paljon minuutteja kokonaiskestosta. Kritiikistä huolimatta kirjan taikuuteen liittyvät asiat on tuotu valkokankaalle hienosti, vaikka leffasta selvästi huomaa, että se on tarkoitettu koko perheen seikkailuksi. Synkkyys ja selkeä taistelu hyvän ja pahan välillä tulee esiin vasta myöhemmissä osissa.
Nuoret näyttelijät Raddcliffe, Watson ja Grint, onnistuvat rooleissaan kohtuullisesti, vaikka ovat selkeästi työssään vielä kuitenkin lapsenkengissä – kuten he ovat konkreettisestikin. Parhaiten suoriutuu mielestäni Grint, vaikka kyllä muillakin on hyvää yritystä. Aikuisista näyttelijöistä ylitse muiden nousee erityisesti Kalkarosta esittävä Alan Rickman. Jonkinlaisena johtopäätöksenä voi sanoa, että pienistä tai suurista puutteistaan huolimatta Viisasten kivi on loistava elokuva varsinkin omassa genressään, ja jättää jälkensä elokuvamaailman historiaan. Se on ehdoton hankinta omaan leffahyllyyn sekä hyvä valinta leffasarjamaratonia varten.
