Carpenterin filmogravia kuin itse ohjaajakin on hyvin kiinnostava tapaus.. Tämän tuotoksiin tutustuessa, ehkä paras keino saada käsitys ohjaajan tyylinsuuntauksesta on katsaisemalla Hyökkäys Poliisiasemalle.
L.Assa pahamaineisella ghettolähiöllä Ethan Bishop määrätään valvomaan muuttoa entiselle poliisilaitokselle. Ekvankeja kuljettava bussi joutuu varikoimaan sattumalta kyseiselle asemalle. Samaan aikaan lähistöllä riehuu Vihreä Ukkonen jengi, jotka sattumalta tappaa viattoman tyttölapsen. Tämän lapsen isä ampuu tappajan ja juoksee samaan laitokseen turvaan. Mutta jengi aikoo kostaa ja yrittävät hyökätä poliisilaitokselle, josta syntyy linnake, puolustajina EKvangit ja poliisi, toimistotyöntekijöineen.
Tätä voisi kutsua John Carpenterin ensimmäiseksi elokuvaksi, jossa ohjaajan tyylisuuntaus tulee selväksi. Kamera liikkeistä, elokuvan rakennetta myöten. Myös tunnelmassa on yllätty pariin otteeseen saamaan kauhumaisuutta. Carpenterin itse säveltämä musiikki taas kerran toimii.
Budjetti oli 100.000$ ja se näkyy pariin otteeseen, varsinkin lopussa. Laimeilta efektipaukuilta vältytään, mutta exploitaasioelokuvaksi verimäisyys oli hyvin vähäistä. Näyttelijät ovat huonoja, toisaalta eivät pilaa elokuvaa, sillä dialogeja ei paljoa ole. Juonesta ei oikein ota tolkkua, sillä epäloogisuuksia on pirusti, esim. Miten jengiläisiä tuli niin paljon? Miksei ammuskelu kuulu yli 3 miljoonan ihmisen asuttamassa kaupungissa?
Carpenterin ideana oli tehdä Rio Bravo nykyaikaan, samalla inspiroiden Night of living deathia. Molemmat seikat näkyy, varsinkin lännenteemat, poliisiasemasta kuohuu westernmäisyys, kun sellejä on vain kaksi. Myös EKvanki ”Napoleon” Wilsonista tulee väkisin mieleen joku villin lännen hahmo, puhuu pehmeitä ja toistelee; ”Do you have a smoke”. Jengiläisistä tulee zombit hyvinkin mieleen, varsinkin loppukohtauksessa.
Vaikka Hyökkäys poliisilaitokselle on viallinen, mutta Carpenterin ohjaus ja paikoitellen jännitystä tarjoava kässäri pelastaa paljon ja siksi ovatkin kirkkaasti esillä.
