”Ai mutta, vielä yksi juttu…” Columbon kuuluisa repliikki todennäköisesti iskostui ihmisten mieliin viimeistään jäpikän nimikkosarjan toisella kaudella. Coolisti pukeutuvien etsivien ja uniformuisten poliisimiesten joukossa puliukolta näyttävä komisario vei rikollisia harhaan alkujaan jo 1960- ja 70-lukujen taitteessa. Katsojien sydämiä tämä rähjäinen kääkkä vienee uusintojen ja uudelleenjulkaisujen ansiosta vielä vuosia tästä eteenpäin.
Peter Falkin sympaattinen olemus komisariona ei yksinään tee Columbon murhakeisseistä hyviä. Toisen kauden episodit ovat yli tunnin mittaisia, ja rakenteeltaan sarjalle tyypillisesti sellaisia, että vierailevat tähdet nousevat niissä monesti yhtä merkittäviksi kasvoiksi kuin heille ystävällisesti tilaa antava päätähti. Mikäli katsoja ei tahdo saada heti selville, kuka sen kulloinkin teki, on hänen suosiolla aloitettava jokaisen jakson katsominen vasta ensimmäisen puolituntisen jälkeen. Jep, Columbossa juju ei ole monen muun rikossarjan tapaan siinä, että katsojan pitäisi kuin kilpailla mestarietsivän kanssa syyllisen löytämisessä, vaan siinä, että katsoja voi rikollista seuratessaan miettiä, missä tämä tekee väistämättömän virheensä.
Sarjan toisen kauden kahdeksassa osassa vilahtelee eilispäivän elokuvatähtiä (esim. Étude in Blackissä Myrna Loy), sekä sen tekohetkellä huippua kohden kavunneita nimiä. Jaksot ovat lähestulkoon kaikki tasalaatuisia, eikä niistä selkeästi kehnoinkaan ansaitse keskivertoa huonompaa arvoa. Star Trekistä paremmin tunnetun Leonard Nimoyn tähdittämä A Stitch in Crime ei esimerkiksi ole kovin kummoisesti kirjoitettu sairaalamurha, mutta episodin näyttelijöiden kyvyt kohottavat sen tasoa muuten. Dagger of the Mind taas on jakso, jossa Columboa juoksutetaan Lontoossa kuin pahaista turistia, mutta tällä erää muille hahmoille kirjoitetut osuudet pitävät tarinan mielenkiintoisena.
The Most Crusial Game on kaikin puolin boksin parhaimpia paloja. Jalkapalloseuran nuoren omistajan murhaajan metsästys tuottaa Columbolle erityistä päänvaivaa, ja jakson puitteet ovat stadionkuvineen messevämmät kuin monessa kotimaisessa elokuvassa. Bailaamiseen mieltynyttä omistajaa esittää muuten Aikahypyn hologrammi-Alinakin nähty Dean Stockwell. Samassa jaksossa on mukana myös Robert Culp.
Toisen kauden parhaimmistoon voisi lukea myös kuuron shakkimestarin kimppuun hyökkäävän osan The Most Dangerous Match. Se rullaa eteenpäin sujuvasti kuin öljytty peruna alamäessä, eikä episodissa silti ole mukana nykypäivän ihmiselle kovin merkittäviä nimiä. Siinä kuitenkin yhdistyvät taas hyvin onnistuneesti koko sarjan viehättävimmät piirteet; Peter Falkin melkein ikoniksi piirtämän komisarion älykäs leikki, tarkasti pidettyyn kaavaansa rytmitetty käsikirjoitus, mukava huumori ja julma rikos.
Ikäisekseen hyvin säilynyttä sarjaa on kivuton seurata, vaikka se onkin vain yksi esimerkki periamerikkalaisesta ja pohjimmiltaan aina samaa rataa etenevästä huipputuotteesta. Toisaalta Columbo soveltuu melkein koko perheelle, sillä pahimpia asioita ei siinä milloinkaan kuvata suoraan, ja isoin osa yhden episodin kestosta kuluu aina sanailuun sekä (harvemmin veristen) todisteiden etsimiseen.
Columbon toinen tuotantokausi, kuten ensimmäinenkin, on julkaistu suomitekstein varustettuna boksina. Se ei sisällä lisämateriaaleja.
Boksin sisältämät jaksot, suluissa virallinen suomenkielinen nimi
Étude in Black (Columbo: Synkeä etydi)
The Greenhouse Jungle (Columbo: Kasvihuone)
The Most Crucial Game (Columbo: Ratkaiseva ottelu)
Dagger of the Mind (Columbo: Shakespeare, Columbo ja vahakabinetti)
Requiem for a Falling Star (Columbo: Haudattu menneisyys)
A Stitch in Crime (Columbo: Vikatikki)
The Most Dangerous Match (Columbo: Pelien kuningas)
Double Shock (Columbo: Kaksoset)
