Diego Mentes (Nacho Martinez) on härkätaistelija eli matador, joka kiihottuu erityisesti kuolemasta ja kauniista naisista. Hieman vastenmielisessä alkukohtauksessa näemme, että heppu diggaa myös molempia sekaisin. Samassa kaupungissa liikkuu myös asianajajana ammatikseen työskentelevä nainen nimeltä Maria (Assumpta Serna), joka seksin aikana surmaa miehiä iskien veitsen terävän hiuspidikkeen tarkkaan kohtaan miesten yläselkään. Näiden kahden lisäksi tarinasta löytyy kolmas päähenkilö eli Diegon härkätaisteluoppipoika nimeltä Angel Jemendez (Antonio Banderas), joka on täysin äitinsä armoilla ja kasvanut näin ollen hieman kieroon. Hän ole seksuaalisesta suhtautumisestaan aivan varma.
Eräänä iltana todistaakseen opettajalleen olevansa hetero Angel menee ja yrittää raiskata Diegon tyttöystävän Evan (Eva Cobo). Myöhemmin hän alkaa katua tekojaan ilmoittautuu poliisiasemalle. Asemalla huomataan kuitenkin pino kuolleeksi julistettuja ihmisiä, jotka aivan selvästi ovat murhattuja. Angel katsoo kyseiset valokuvat läpi ja toteaa tappaneensa heidät kaikki ja tästä hänet heitetään toistaiseksi putkaan. Todisteista käy myöhemmin selville, että poika pyörtyy, joka kerta nähdessään verta. Angel saa asianajajakseen jo edellä mainitun Marian samalla kun kivenkova rikoskomisario (Eusebio Poncela) alkaa yhdistellä palapelin paloja toisiinsa.
Äskeinen juonisepustus tuskin sai kovinkaan montaa liikuttamaan eväänsä leffan katsomisen eteen, mutta kyseessä onkin Almodovar-leffa, jonka tarkoituksena tuskin on ollut suuren yleisön suosion saavuttaminen. Pedro A. on kuitenkin niitä elokuvan tekijöitä, johon muun muassa Quentin Tarantino on yhdistetty. Heppu siis itse kirjoittaa ja ohjaa leffansa ja tämän leffoistaan näkee selvästi tietyn tyylin nousevan esille. Almodovarin hahmot ovat suurimmaksi osaksi melko hulluja latinoita, joilla on aina omat syyt teoilleen. Leffoista näkee selvästi myös kuinka Almodovar samalla säälii, rakastaa ja ihailee hahmojaan, joka on aika hyvä suoritus näin yleisestikin ohjaajalta. Tämänkin elokuvan ohjaus on kyllä kehujen arvoista, mutta ei varmaankaan uppoa jokaiseen. Tämän ohjaajan leffojen maailma on taas sitä sorttia, että siitä joko pitää tai ei.
Näyttelijöistäkin on varmaan kirjoitettava sananen. Aloitetaan vaikka filkan kuuluisammasta tapauksesta eli herra Banderaksesta. Mieshän on tässä tunnetusti näyttelijänä vielä untuvikko, mutta hänen alle kolmekymppinen olemuksensa on silti sitä luokkaa, ettei häntä helpolla voisi tunnistaa viime vuosien Once Upon Time In a Mexico-tyylisen melskeen tähdeksi. Hänen näyttelynsä on huippuluokkaa, mutta en aivan miehen parhaaksi suoritukseksi menisi väittämään. Potentiaalia Antoniosta tuolloin löytyi varmasti paljon sillä palkkasihan Almodovar hänet muutamaan muuhunkin projektiinsa.
Assumpta Serna ja Nacho Martinez näyttelevät siis leffan aikana rakastuvaa parivaljakkoa, joita sitoo ihastumisen lisäksi kiehto kuolemaan. Serna on näistä kahdesta hieman parempi ja hänhän näyttelee leffan aivan suurinta osaa ja hänet nähdään ruudulla eniten. Nainen vakuuttaa osassaan kierona asianajajana, mutta joissain kohtauksissa mennään jo ylinäyttelyn puolelle. Martinez on taas näyttelijä varman päälle. Käsikirjoitus ei suo hänelle turhia huutamisia tai muitakaan ilveilyjä vaan hänen suorituksensa pysyy samana loppuun asti. Ei siis valittamista.
Almodovarin luoma ilmapiiri on siis monessa suhteessa aika masokistinen ja sadistinen sekä alastomuutta leffasta löytyy paljon. Mieheltähän löytyy fanaatikkoja ympäri maailmaa ja jotkut hänen elokuviaan väijyneet ovat joskus ruvenneet niiden hahmojen tavalla satuttamaan itseään taikka muita. Itse en lukeudu herran varsinaisiin diehard-faneihin, mutta kyllä Matador oli kieltämättä viihdyttävä elokuva. Tiedä sitten oliko tarkoitus, mutta itse ainakin hymähdin muutamalle mustan huumorin täyttämälle kohtaukselle.
Ei siis missään nimessä sovellu kaikkien katsottavaksi, mutta jos haluat pientä vaihtelua Hollywood-tuotteista ja kestät muutamia edellä mainittuja “karmeuksia”, Matador on elokuva sinulle. Pientä kulttimainettahan tämä Suomessakin on saavuttanut, joten tuskin elokuvaihmisenä yleissivistykselle haittaakaan koituisi tämän katsomisesta. Tämäkin niitä leffoja, joita voidaan hyvin suositella A. Banderaksen nykyisiä humoristisia toimintaelokuvia haukkuneille.
nimimerkki: JohnRambo
