POTC on Jerry Bruckheimer-tuotantoa dramatisine käänteineen ja imeline/jylhine musiikkeineen! ”Hui”, saattaisi äkkipikaisin leffafriikki sanoa ja karata kauas tämän leffan luota. Muttta sitäpä ei kannatakaan tehdä, sillä ihan mukavan seikkailun Bruckheimer & ohjaaja Verbinski tällä kertaa tarjoavat.
Juoni on kliseinen, mutta merirosvoaaveet ovat silti mukavaa katseltavaa, kuten myös vasta 19-vuotias Keira Knightley kauniina sankarittarena tai vanha kunnon Johnny Depp hassusti kävelevänä merirosvona. Depp laajentaa rooliluetteloaan entistä monipuolisempaan suuntaan, ja saa (kai) naiskatsojat haukkomaan henkeä. Orlando Bloomin suoritus Knigtleyn hahmo Elizabethiin rakastuneena mystisenä Will Turnerina sen sijaan jää hieman pimentoon. Saman hämärään jäämisen Bloom suorittikin jo TSH-trilogiassa, ja sama homma jatkuu, nyt sentään ilman blondeja kutreja.
Tehosteet ovat silmiä hivelevän kauniita, ja reilun kahden tunnin räpellys mukavaa viihdettä, vaikka homma kusee parissa kohtaa pahasti ja loppu on imelämpi kuin hunajapäällysteinen munkkirinkeli. Loppulausahdukset tuli arvatttua aika puhtaasti ulkoa. Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että vallan iloisesti POTC vilahti ruudulla ja jätti katsojilleen hyvän mielen.
Hauskuutta mukana on ihan oikeasti, eikä huumorintynkä jää testiyleisöasteelle. Deppkin vääntää lievästi juopon ja säälittävän sankarin roolissaan nauruja ja brittikaartilaisten pari typerystä vielä enemmän. Kaveriporukalla katsottuna POTC on ihanteellista, vaikkakin aivotonta haamumerirosvoilua.
Kyllä tällaisen avauksen jälkeen kelpaa mennä vaikka katsomaan kakkososaa, vaikka ykkösosan suuresti avustavina kyytipoikina olikin olutpäkki ja muutaman hyvän ystävän seura. Pirates of the Caribbean on aaveiden ja merirosvojen täyttämä jylhä seikkailu. Sitä on turha kiistää, edes tuottaja J. Bruckheimerin synkeän imelän tuotantolistan edessä. Suosittelen tätä rainaa kaveriporukalla katsottavaksi tai muuten vain suurimpaan aivonarikkaosastotarpeeseen.
