Elokuvaa oli mennyt viisi minuuttia, ja olin jo täysin lumoutunut, suorastaan leijailin pilvissä. Kuinka ihanalta tuntuikaan seurata elokuvaa, jossa ei kuole, räjähdä, mässäillä hurmeella, efekteillä ja siirapilla. Tunteita tämä elokuva herättää toki, voimakkaitakin, mutta niitä ei tyrkytetä kauhalla, vaan annostellaan teelusikalla silloin tällöin.
Iso osa ansiosta menee elokuvan huimalle maailmalle ja henkilöille. Olkoon hiljainen pikkutyttö, massiivinen jätejumala, sulavalinjainne lohikäärme tai pienet ja herttaiset pölypallot, jopa pienet sivuhahmot ilahduttavat ja naurattavat.
Jumalten kylpylä onkin erinomainen paikka tällaiselle hahmokaartille, kuten mystinen kylä ja kaihoisan surullinen juna, joka kulkee aina vaan, tuskin itsekään tietäen minne se on matkalla. Lisätään päälle enkelimäinen musiikki ja ensiluokkainen animaatio, ja tuloksena on 125 minuuttia mielenrauhaa ja unimaista seikkailua.
Ainoa valittamisen aihe tulee siitä, että dvd julkaistaan vasta lokakuussa. Miksi, oi miksi?
nimimerkki: Jumikuppa
