Steve McQueen on yksi elokuvamaailman lupaavimmista ohjaajista. Vuonna 2008 ilmestyi miehen vahva debyyttielokuva Hunger ja 2011 ilmestyi jo varsin hyvin menestynyt Shame. Todellinen nousu ohjaajien eliittiin tapahtui kuitenkin vuonna 2013, kun miehen uusin elokuva, tositapahtumiin perustuva 12 Years a Slave ilmestyi. Loistavasti kriitikoiden arvosteluissa menestynyt elokuva on yksi vuoden hienoimpia elokuvia ja tekee Steve McQueenista yhden kuumimmista ohjaajanimistä. Elokuvan pääosassa nähtävä Chiwetel Ejiofor on saanut urallaan jo jonkin verran kunniaa, mutta 12 Years a Slave nostaa vasta 36-vuotiaan Ejioforin todella kansan syvien rivien tietoisuuteen. 12 Years a Slaven näyttelijäkaarti on muuten varsin nimekäs, sillä mukana ovat muun muassa Michael Fassbender, Benedict Cumberbatch, Brad Pitt, Paul Dano ja Paul Giamatti.
Eletään vuotta 1841 ja Solomon Northup (Ejiofor) elää rauhassa perheensä kanssa. Luku- ja kirjoitustaitoinen Solomon on viisas mies, joka on taitava puuseppä ja viulisti. Kaiken lisäksi hän on vapaa mies, eli Yhdysvaltain lainkin mukaan Solomon Northup ei ole orja. Kaksi valkoihoista miestä tarjoaa Solomonille kahden viikon työkeikkaa viulunsoittajana ja rahallisestikin tarjous on varsin hyvä. Illallisen yhteydessä miehet kuitenkin huumaavat Solomonin ja tämä herää seuraavana aamuna kahlittuna sellissä. Todellisuus iskee lujaa, sillä Solomon aiotaan myydä orjaksi. Solomon Northup on kahlittuna ja yksin, joten hän ei voi mitenkään todistaa olevansa vapaa mies. Alkaa huikea selviytymistarina, jonka aikana Solomon Northup päätyy useamman orjanomistajan palvelukseen.
12 Years a Slave on todella vahva elokuva. Sen musiikki ja yleinen tunnelma on koruton ja armoton, mutta Solomon Northupista huokuu kuitenkin halu selviytyä. Tarinan alkuvaiheessa Solomon uskoo vakaavasti pääsevänsä vapaaksi, eikä hän halua totella orjuuttajiaan. Solomon saa vinkkejä toisilta vangeilta, mutta Solomonin mielestä elossa selviytyminen ja orjuus eivät ole elämää, kuten miehen mieleenpainuva lausahdus tiivistää: “I don’t want to survive. I want to live”. Muutos on kuitenkin karun todellinen, sillä Solomonin halu tavata perheensä vielä joskus pakottaa miehen nielemään ylpeytensä ja elämään ja työskentelemään orjana monta pitkää vuotta.
12 Years a Slave onnistuu olemaan vakuuttava, aito ja karu kuvaus orjien elämästä. Elokuva ei missään vaiheessa sorru saarnaamaan orjuudesta ja sen pahuudesta, vaan se on realistinen kuvaus orjuudesta ja valkoihoisten herrojen ylivallasta orjiaan kohtaan. Elokuva esittelee neljä eri hahmoja, jotka kaikki omalla osallaan osoittavat orjuuden ongelmat ja kaiken väkivallan sen taustalla. Paul Giamattin näyttelemää orjakauppiasta ei kiinnosta kuin raha – perhesuhteille on aivan sama, pienet lapset erotetaan äidistään, jos ostaja ei halua ostaa myös lapsia. Orjat ovat hänelle vain kauppatavaraa, hyödykkeitä, joilla ei ole ihmisarvoa. Paul Giamatti on varsin vakuuttava lyhyessä roolissaan, vaikkei hahmo mitään ihmeellistä tarjoakaan.
Benedict Cumberbatchin näyttelemä William Ford on ymmärtäväinen isäntä. Hän kuuntelee orjiaan ja ottaa jopa vastaan vinkkejä näiltä. Hän kohtelee orjiaan hyvin ja huolehtii, että he saavat ravintoa. Vaikka hän omistaakin orjia, ei hän halua hallita näitä väkivalloin, vaan mieluummin näkee heidät työntekijöinä. Cumberbatchin rooli jää valitettavan pieneksi, mutta mies hoitaa roolinsa jälleen todella varmasti.
Edwin Epps edustaa kaikkea sitä pahaa, mitä orjuuteen liittyy. Sadistinen ja väkivaltainen puuvillaplantaasin omistaja on henkeen ja vereen rasisti, mies joka uskoo Jumalan antamaan etuoikeuteen ja siihen, että Raamatussa on oikeutus orjuudelle. Orjat ovat hänelle omaisuutta, jota tulee hallita pelolla ja väkivallalla. Jos puuvillan keräämismäärä putoaa, on rangaistuksena ruoskiminen. Katsojan on helppo vihata Edwin Eppsiä, sillä miehessä ei ole tippaakaan inhimillisyyttä ja hän on kaikkeen orjuuteen liittyvän pahan ruumiillistuma. Edwin Eppsin roolissa nähdään McQueenin luottomies Michael Fassbender, joka venyy todella hienoon roolisuoritukseen. Fassbender osoittaa jälleen, että hänen tulevaisuutensa tulee olemaan loistava, sillä miehen suoritus väkivaltaisena Eppsinä jää kummittelemaan katsoja mieleen vielä pitkäksi aikaa.
Kaikki eivät kuitenkaan usko orjuuteen, sillä joidenkin mielestä tummaihoisten pitäisi olla tasavertaisia valkoihoisiin verrattuna. Tätä ideologiaa edustaa Brad Pittin näyttelemä Samuel Bass, joka ilmestyy elokuvaan vasta aivan sen loppupuolella. Tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin uskova Bass edustaa hyvyyttä ja tulevaisuutta ja Pitt tekee melko perusvarman suorituksen roolissaan. Rooli jää tosin melko lyhyeksi, mutta elokuvan kannalta rooli on todella tärkeä.
Elokuva on kuitenkin alusta loppuun Chiwetel Ejioforin show. Mies tekee elämänsä suorituksen ja vakuuttaa kyynisimmätkin katsojat. Ejioforin suorituksesta huokuu kärsimys ja jatkuva piina, jota tuotetaan niin henkisesti kuin fyysisestikin. Toisaalta Solomonista hehkuu myös pieni toivonkipinä, joka auttaa miestä jaksamaan ruumiillisessa piinassaan. Ejiofor on suorastaan häikäisevä suorituksessaan ja miehen ura tulee nousemaan kovaa tahtia elokuvan jälkeen.
12 Years a Slave on yksi viime vuosien parhaista elokuvista. Se on realistinen, karu, väkivaltainen, epätoivoinen ja vakuuttava kuvaus ja selviytymistarina. Tositapahtumiin perustuva elokuva kuvaa asiat yksinkertaisen karusti ja tunteettomasti. Elokuvassa on väkivaltaa melko paljon ja herkemmät katsojat saattavat jopa voida pahoin tietyissä kohtauksissa, sillä vaikka kaikkea ei näytetäkään, niin esimerkiksi ruoskan osuminen ihmiseen aiheuttaa puistattavan äänen. 12 Years a Slave on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva, joka tulee varmasti nousemaan tulevaisuudessa yhdeksi aikamme klassikoista. Orjuudesta on tehty paljon elokuvia, mutta 12 Years a Slave onnistuu koskettamaan katsojaa syvästi aidontuntuisuudellaan ja koruttomalla kerronnallaan. Kaiken kruunaa elokuvan loistava loppukohtaus, jonka aikana saattaa joillain jopa kyynel vierähtää poskelle.
