The Asylum Pictures on kyllä maagisen innovatiivinen tuotantoyhtiö. Ö-luokan roskaleffoja liukuhihnalta suoltavassa puljussa on todennäköisesti mietitty, millä seuraavan, bikiniteinien joukkoteurastuksesta kertovan haileffan saisi erottumaan massasta ja tehdä siitä vielä raflaavamman. Boom! Laitetaan haille kaksi päätä? Juu, juu, tosta mä tykkään, lähdetään työstämään tota… Ja tässähän sitä taas mennään, meitsi on jälleen sukeltanut todelliseen törkykasaan selvittääkseen, onko tästä hienosti nimetystä sharkploitation-pätkästä kunnon guilty pleasureksi, vai onko kyseessä yksi niistä niin tuskallisen kamalista alimman kastin kauhupätkistä, joista ei löydä edes hjyymori/viihdeaineksia. Alussa mennään vielä vaa’ankielellä, ja vaikka allekirjoittanutkin on kohtalaisen marinoitunut roskaelokuvien suurkuluttaja jo vuosien kokemuksella, rupesi silti hieman hiipimään pelko puseroon, onko tässä tullut haukattua turhan iso pala turhan mätää kalkkunaa. Lähinnä meininki vaikutti nimittäin tylsältä ja mitäänsanomattomalta. Onneksi sitten visionäärinen ohjaaja Christopher Ray kaivoi suuremman vaihteen silmään, ja mitä pitemmälle mentiin, sitä viihdyttävämmäksi pläjäys oikeastaan muuttui.
Leffa kertoo siis laivallisesta collegeopiskelijoita, jotka viettävät ”lukukautta laineilla”. Veneeseen tulee pikku vika keskellä aavaa merta, ja teinit pelastautuvat pienelle saarelle professorinsa kanssa etsimään apuvälineitä korjaamiseen. Onneksi saari on kuitenkin pieni trooppinen paratiisi, jolla kehtaa kekkuloida pikku pikku bikineissä ja pullistella hauiksia, livahtaa muulta ryhmältä salaiselle naku-uinnille ja… joutua kaksipäisen jättihain lounaaksi!
2-Headed Shark Attack tietää tasan tarkkaan, millainen leffa se yrittää olla, ja on juuri sitä; halpa ja törkyinen leffa kaksipäisestä, pohjattoman ruokahalun omaavasta haista, joka syö ison kasan ihmislihaa. Ja tulee siinä sivussa konsumoineeksi sellaisen määrän implantteja, että uskoin sen kuolevan elokuvan lopussa silikonimyrkytykseen. Vaikka Jawsiin viitataan dialogissa ja hirviökala kohtaa vääjäämättömän loppunsa samaan malliin kuin Spielbergin genren normit asettaneessa klassikossa, eivät tekijät ole yrittäneetkään lähteä vääntämään samanlaista kutkuttavaa seikkailua tai yhtä taidokasta kauhua, eivätkä varsinkaan kopioimaan esikuvaa sen kummemmin. Juoni on yksinkertainen, hahmoista suurin osa vihattavia idiootteja jotka käyttäytyvät toinen toistaan epäloogisemmin (jos olet pienessä moottoriveneessä ja hai jahtaa sitä, kenen teistä reaktio on ”hmm, moottori varmaan houkuttelee sitä, hyppäänpä veteen ja lähden uimaan kohti rantaa”?) ja CGI on huuuuonoa.
MUTTA entäpä plussaa? Miksi pidin tästä elokuvasta? Siihen on monia syitä. Ensinnäkin se kaikista selkein ja tietysti myös ratkaisevin, kun tällaisesta teoksesta puhutaan: hyökkäyskohtauksia on paljon, ja ne ovat erittäin verisiä. Hain kahteen, nälkäiseen kitaan joutuu tässä pätkässä huikeat 26 ihmistä, joista suurin osa pureskellaan brutaalisti elävältä lähikuvin kuvattuna erittäin piristävän, 80-luvun mieleen tuovan robottipään (siis tuplapään) toimesta. Toiseksi, krediittiä niille keille krediittiä kuuluu: Carmen Electra on roskaelokuvien regulaari, joka on mukana vain tasan tarkkaan yhden auringonottokohtauksen takia, mutta painijalegenda Hulk Hoganin tytär, laulajana ja tosi-TV-tähtenäkin ”uraa luonut” Brooke Hogan, on esille nostamisen arvoinen tapaus. Brooke näyttelee todella, todella huonosti, mutta on silti monta astetta rempseämpi tapaus kuin vaikka Paris Hilton, johon nuorempaa Hogania on joskus verrattu. Viime viikolla katsomani Sand Sharksin jälkeen ajattelin vielä, että selkeän ”C-listalaisen” julkkisrooli oli hauska kuriositeetti muutenkin hauskassa ja typerässä non-brainerissa, mutta tämän pätkän jälkeen alkaa jo tuntumaan, että Hoganilla voisi todella olla mahdollisuus nousta kulttinäyttelijäksi huonojen kauhuelokuvien maailmassa. Toivon siis vahvasti, että Brooke joutuu jatkossakin taistelemaan CGI-haikaloja vastaan kuppaisissa suoraan DVD-levitykseen-leffoissa! Onneksi ainakin Wikipedian mukaan yhteistyö SyFy-kanavan kanssa tulee jatkumaan Sand Sharksin jatko-osalla, ”Avalanche Sharks”! Mahtavaa!
Lopuksi onkin pakko puhua hieman elokuvan arvomaailmasta. Naisen asema kauhuelokuvissa, ja varsinkin halpiskauhuleffoissa, on usein ollut aika yksioikoinen, epäkorrektikin. Osaa arvostetuistakin kauhuelokuvaohjaajista, niin ns. laatuleffojen kuin sitten varsinkin eksploitaation puolelta, on syytetty jopa suoranaisesta naisvihasta, eikä välttämättä syyttä. 2-Headed Shark Attackin kohdalla tästä ei kuitenkaan ole pelkoa. Uskallan mennä jopa niin pitkälle, että väitän tämän olevan feministinen leffa. On totta, että jokainen naishahmo hengaa koko leffan ajan bikinit päällä. Mutta toisaalta, yhtä nörttiä lukuunottamatta kaikki elokuvan mieshahmot esittelevät tauotta öljyttyjä vatsalihaksiaan ja suuria hauiksiaan. Kyllä, leffassa on myös kohtaus, jossa harvinaisen limainen mieshahmo saa houkuteltua kaksi tyhmää tyttöä mukaansa, syrjään muusta ryhmästä, ja vaikka toista tytöistä aluksi arveluttaakin, ei suostutteluun mene liikaa aikaa. KUITENKIN ystävämme haikala keskeyttää tämänkin kohtauksen ennen kuin oikeastaan mitään ehtii tapahtua, ja rankaisee nimenomaan tyttöjä ensin. Tässähän piilee selkeä, varsin vihamielinen moraalinen opetus! Varsinaisesti teoriaani puolustava peruste on kuitenkin se, että JOKAINEN leffan mieshahmo on täysi idiootti, itsekeskeinen ääliö, suunnaton pelkuri -ja/tai muuten impotentti ja karmea vätys, jotka naisia kuuntelematta tekevät huonoja päätöksiä ja pettävät ystävänsä heti hädän hetkellä, ovat aivan kädettömiä veneenkorjauksessa ja muissa ns. ”miesten töissä” sekä tulevat syödyksi kuin lampaat, ilman mitään taistelua. Naishahmoista sentään muutamalle yritetään rakentaa jonkinlaista pientä taustatarinaa, luonnetta ja ennen kaikkea, heillä on vahvuuksia. Varsinkin Brooke Hoganin näyttelemä Kate, joka lapsuuden haitraumasta huolimatta astuu hädän hetkellä esiin ja ottaa johtajuuden painavan viitan kannettavakseen, koska jonkun täytyy saatana tehdä niin. Kate on muutenkin todellinen supernainen, joka vetää itseään kaksi kertaa isompia miehiä turpaan, hitsaa veneen rungon ehjäksi veden alla tappajahain ahdistellessa, pelastaa muita oman henkensä uhalla minkä kerkeää ja lopussa vielä taistelee hain kanssa aseenaan pelkkä terävä keppi. Todella munakasta toimintaa!
Jep, 2-Headed Shark Attack on siis erittäin verinen, viihdyttävä ja sanoinkuvaamattoman tyhmä gemi. Jos roskaelokuva ja haigenre eivät kolise, tästä löydät todennäköisesti uuden inhokin ja varteenotettavan vaihtehdon kahvipöytäkeskusteluun ”huonoin näkemäsi leffa”. Jos taas olet meikäläisen tapaan pudonnut päällesi lapsena, ja surkeat B-leffat ihmissyöjämonstereilla varustettuna kuuluvat harrastuksiisi, tässä on oikein mehukas ja miellyttävä pala purtavaksi. Go Asylum, Go SyFy Channel, Go Brooke Hogan!!
