Olen katsonut animea ja Miyazakin tuotantoa lukuun ottamatta kaikki siitä näkemäni on ollut roskaa. Akiran nähtyäni hymähdin tyytyväisenä, sillä tässä jos missä on japanilainen animaatio ottanut huiman harppauksen eteenpäin!
Tarina sijoittuu Neo-Tokioon lähitulevaisuuteen. Vuosia aiemmin alkuperäinen Tokio räjähti Akira-nimisen pojan takia ja nyt hänen jäännöksensä on haudattu syvälle kaupungin alle. Katuja hallitsevat moottoripyöräjengiläiset, kuten Kaneda ja hänen porukkansa, johon kuuluu myös Tetsuo. Tetsuo on Kanedan lapsuudenystävä, joka inhoaa sitä, kuinka Kaneda kuvittelee hänen tarvitsevan jatkuvasti apua. Tetsuon sisimmästä kumpuavaa vihaa ei kykene edes hänen vilpitön tyttöystävänsä, Kaori, rauhoittamaan. Yhteentörmäys yliluonnollisia voimia omaavan lapsen kanssa muuttaa Tetsuon elämän. Hän joutuu valtion kokeisiin ja hänestä tehdään uusi Akira.
Akira käsittelee japanilaisille hyvin henkilökohtaista aihetta, eli atomipommia. Pommi on Tetsuo. Kun pojalle annetaan yliluonnolliset, lähes jumalalliset, voimat, alkaa Neo-Tokion kaupunki pirstoutua pala palalta kappaleiksi. Kaneda ja hänen anarkistinen ihastuksensa Kei yrittävät parhaansa mukaan taistella äkilliseen voimansa huumaan juopunutta Tetsuota vastaan. Kanedan ja Tetsuon taistelun huipentuminen olympiastadionilla on kauniisti ohjattu, musiikiton ja dynaaminen kokonaisuus.
Dynaamisuus on muutenkin elokuvassa kunnossa, sillä sen animointi on parasta japanilaista tekoa, mitä olen ikinä nähnyt. Mahtipontinen avauskohtaus, jossa Kanedan jengi taistelee Klovneja vastaan Neo-Tokion kaduille moottoripyörillään, on omiaan herättämään mielenkiinnon elokuvaa kohtaan. Kasvojen ilmeet ovat realistisia ja huulet liikkuvat kerrankin sanojen mukaan.
Kaunis pinta ei kuitenkaan pelasta kaikkea. Elokuvan puutteet tiputtavat arvosanaani kahdella tähdellä. Ensiksikin hahmojen päämäärät jäävät hämäriksi: Tetsuon kiinnostus Kanedan moottoripyörää kohtaan nousee esille pari kertaa, mutta sitten se unohdetaan, vaikka kuulemani mukaan Akira-mangassa tämä oli sarjakuvan keskeisiä asioita.
Toinen puute on henkilöiden paljous, sillä niitä olisi ollut kolmen tunnin elokuvan tarpeiksi. Tetsuon ja Kaorin suhde jää valitettavan pinnalliseksi, mutta tarinan riipaisevuuden kannalta tämä teema on välttämätön. Vielä suurempi pettymys on, ettei Kanedan ja Kein suhde saavuta loppua kohden minkäänlaista kliimaksia. Ei, en tarkoita seksiä, vaan loppusuudelmaa tai sen kaltaista kliseetä, mikä oli oikeasti ainakin minulle pettymys.
Elokuva on siis hyvä, mutta vain hyvä. Materiaalin paljous (manga on kuulemani mukaan oli yli 2000 sivua pitkä) näkyy, sillä elokuva on täynnä ilmeisiä juonellisia kompromisseja, jotka syövät sen kiinnostavuutta. Jos kaikki juonenlangat olisi rakennettu huolellisesti ja vedetty lopussa kauniiseen nippuun, olisi elokuvalta vaadittu tietysti huomattavasti pidempää kestoa, jota animaation vaativuuden ja resurssien valossa olisi ollut mahdoton toteuttaa. Tätä minä en kuitenkaan sulata, sillä nykyisellään elokuvasta jäi tyhjä olo.
Jo vuosia Hollywoodissa on huhuttu Akiran näytellystä versiosta. Toivon, että japanilaiset heräävät tähän ja tekevät oman näytelmäversionsa ensin. Suurella budjetilla, kunnianhimolla ja kestolla tästä saisi oikein vetävän toimintadraaman. Nykyisellään se ei siihen yllä.
