William Wylerin ohjaus toimii kuvan kauniisti ja tarinaan ja dialogiin ollaan panostettu hiomalla sitä varmasti moneen otteeseen.

22.8.2009 02:55

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: , ,
Alkuperäinen nimi:The Big Country
Valmistusvuosi:1958
Pituus:165 min

Vuonna 1958 kuvatussa [movie]Suuri maa[/movie] elokuvassa oli niin romantiikkaa kuin seikkailuakin. Deittileffana erittäin sopiva western ja kertoo tarinan kahden erämaalla elävän porukan kiristenyiden välien ja otteiden mennessä huippuunsa lopussa. McKayn saapuessa kihlattunsa anopin luokse suurelle kartanolle alkavat ongelmat Hannasseyn joukkojen kötöksinä heidän rikkoessa päähenkilön McKayn matkaa.

Tästä kimpaantuneena anoppi Maj. Henry Terrill kostaa Hannasseylle tuhoamalla vesisäiliö pisteen lehmäkarjalle ja tilan asukkaille. Tässä tapauksessa voisi tilaa kutsua myös pieneksi kyläksi, joka myös paljastaa samalla kinan lopullisen voittajan. Kuitenkin tapahtumat soljuvat sillä tavalla katsomisen arvoisesti, että nautinnollisuus ei pääse tapauksessa hälvenemään kuvauksen pintapuolisen käsittelyn myötä tässä alusta ja vain raapaisuna lopusta.

Sen verran vielä, että tuohon aikaan tunnetusti huonojen naisten aseman myötä tuotiin vahvoja esikuvia näytille, joissa kautta linjan kunnossa olevat vuorosanat ja dialogi kävi vertaiseksi miehiselle pullistelulle yhtään hienovaraisemalla asiaa. Ainoastaan myös McKayn rooli sovittelijana ja oikeiden valintojen kautta charmanttina herrasmiehenä loi aikanaan kuvaa tiennäyttäjänä nykypäivän elokuvan sankareille.

Elokuvan keskiössä on myös erään toisen vanhan ja ränsistyneen kartanon puolella oleva kallisarvoinen vesistö, joka jakaa erämaata Terrillin ja Hannasseyn tilojen välistä. Nämä karskit miehet ovat ilmeisesti pidempään tapelleet vesistön herruudesta, Hannassey juonittelemalla etunenässä. Terrillinkin tekoset menevät niin pahasti kostomielessä metsään, että Hannassey asettaakin uhkavaatimuksensa kartanolla hyvin selkein elein tanssivalle herrasväestölle. Hannassey edustaa itse hyvin oikeudenmielistä koulukuntaa ja jakaa omilleen mielestäni kuitenkin sympatiat parhaiten omista vaistoinkäymisistä välittämättä.

William Wylerin ohjaus toimii kuvan kauniisti ja tarinaan ja dialogiin ollaan panostettu hiomalla sitä varmasti moneen otteeseen, jota itse en kovin usein tee kiireestä ja halusta saada nopealla tahdilla teksti valmiiksi. Useat kohtaukset voittivat aina katsojan saamaan tarinan loppuun ja henkiköhahmojen kehitys oli kuin todentuntuinen hyppysellinen mausteita. Tämä paransi elokuvan omanlaiseksi luomukseksi tehdessä samalla haaveista toden tähän elämykselliseen ja konkreettiseen muotoon suurena maana; tavalla, joka oikeasti kosketti syvimpää olemusta historia, elokuva ja western fanatikkoa.

Arvosteltu: 22.08.2009

Lisää luettavaa