Vinterberg , tämä melko monille tuiki tuntematon (myös itselleni, pakko myöntää) tanskalainen elokuvaohjaaja näyttää Jagten (Jahti) elokuvassaan hiukan mallia muille eurooppalaisohjaajille – ja mikä ettei amerikkalaisillekin – miten niitä draamaelokuvia tulisi nykyään tehdä.
Vinterberg tuli maailman tietoisuuteen vuoden 1998 elokuvallaan Festen (Juhlat), joka oli myös ehdolla Golden Globelle parhaasta ulkomaisesta elokuvasta. Itse en ole vielä kyseistä elokuvaa vielä katsonut, mutta nähtyäni Vinterbergin taidokkuuden Jahdissa, aion kyllä mielellänikin perehtyä tarkemmin hänen aiempaan tuotantoonsa.
Elokuvan päähenkilönä on Lucas (Mads Mikkelsen), noin nelikymppinen pikkukaupungin lastentarhanopettaja, jolla on asiat melko lailla kunnossa, kunnes eräs tarhan lapsista syyttää häntä valheellisesti seksuaalisesta ahdistelusta. Lucaksen elämä alkaa suistua raiteiltaan ja hänet syrjäytetään yhteisön ulkopuolelle ”sairaana” henkilönä. Lucas uskoo, että tilanne korjaantuu itsestään ja totuus tulee julki, samalla puhdistaen hänen maineensa.
Mikkelsen tekee yhden vahvimmista rooleista, mitä olen viime vuosina nähnyt. Hän luo hahmoon todella suuren tunnevarauksen, kaiken menettäneenä, kuitenkin alati tyynenä miehenä. Hän on omistautunut hahmolleen ja hänen intohimonsa näyttelemiseen välittyy ruudun kautta suoraan. Katsojana samaistuin Lucaksen kärsimykseen välittömästi. Säälin häntä ja pelkäsin mitä hänelle tulisi tapahtumaan. Mutta on myös helppoa asettua lastentarhan lasten vanhempien asemaan. Miltä tuntuisi, jos joku tulisi kertomaan sinulle, että sinulle ja perheellesi tuttu ja läheinen mies seksuaalisesti ahdistelisi lastasi?
Elokuvan kantavana voimana toimivat näyttelijät ja tiivis tunnelma. Mikkelsen ei tietenkään ole ainoa loistava näyttelijä tässä elokuvassa. Vinterberg on saanut kasattua Jahtiin kokonaisen joukon taidokkaita tanskalaisnäyttelijöitä, kuten Thomas Bo Larsen, joka näyttelee Lucaksen parasta ystävää, mutta on samalla seksuaalisen ahdistelun kohteeksi oletetun lapsen isä, mikä tekee hänen asemastaan hiukan tukalan. Tunnelma varautuu Jahdissa hitaasti mutta varmasti koko elokuvan ajan tehden tunnelmasta lähes käsin kosketeltavan.
Voin rehellisesti sanoa, että Jahti on paras pohjoismainen elokuva, minkä olen ikinä nähnyt. Peittoaa jopa omat suomalaiset ikisuosikkini Häjyt ja Talvisodan (vaikka niitä ei kyllä pahemmin voi verrata toisiinsa). Vinterberg on onnistunut luomaan melko lailla täydellisen draamaelokuvan, jollaisia näkee ehkä kerran 5-10 vuodessa. Jahti on todistus siitä, että tanskalaiset osaavat todellakin asiansa elokuva-alalla. Jään kyllä innolla odottamaan Vinterbergin seuraavaa elokuvaa. Näin niitä mestariteoksia tehdään!
