Tässä vaiheessa ei voi sanoa muuta kuin, että Spike Jonze on nero. Vuonna 2013 ilmestynyt romanttinen scifi-elokuva, joka on nyt ensimmäinen näkemäni elokuva Jonzelta. Visuaalisesti leffa on omaperäinen ja hyvin tyylitelty. Pieniä spoilereita löytyy tekstistä ja muutenkin analysointia on luvassa. Suosittelen kokemaan tämän ainutlaatuisen leffan itse, miettimään leffan sanomaa ja palaamaan minun arvosteluni pariin. Ja ihan vain, että tulisit varmasti lukemaan tekstin leffan katsottuasi, lopussa kerron juuri tämän hetken lottonumeron.
Theodoren ammatti on kirjoittaa ihmisten henkilökohtaisia kirjeitä toisille ihmisille. Hän on erinomainen työssään, mutta hankkiessaan itselleen tekoälyn, hänen elämänsä ja käsityksensä rakkaudesta muuttuu täysin.
Mikä tärkeintä Her saa katsojan ajattelemaan. Tulevaisuudessa koneisiin rakastuminen on hyvin mahdollista ja elokuva käsittelee idea täydellisesti. Tulevaisuudenkuvaus on myös mitä mainioin. Se ei vedä millään tasolla yli ja ei juurikaan keskity suoranaisesti visioonsa, mutta maailma tuntuu todella realistiselta ja tutulta. Oikeastaan kaikki tuntuu nykymaailmalta. Paikoitellen imelälle draamalle irvaileva tarina on tietyllä tavalla virkistävä muihin ja tavanomaisiin rakkaustarinoihin nähden. Periaatteessa tarina on nähty jo satoja kertoja, mutta se on täydellisesti siirretty uuteen muottiin luoden raikkaan kokonaisuuden.
Elämmekö maailmassa, jossa voimme rakastua keinotekoisiin tekoälyihin. Onko se oikein, voiko tekoäly rakastaa tai tuntea. Ei ehkä samalla tavalla, mutta omalla tavallaan kyllä. Vai kehittyvätkö tekoälyt ainoastaan meidän kauttamme ja tätä kautta imitoimaan meidän tunteitamme heijastaen persoonaamme. Ehkä Samantha oli vain ohjelmoitu tämänkaltaiseksi. Saattaa olla myös, että tekoälyllä on todella kyky kasvaa inhimilliseen tunnetasoon ja -ajatteluun, jonka Samanthakin koki ja ei ymmärtänyt tätä, sillä rakkaus tekee ihmisistä hulluja. Samantha kehittyy Theon mukana inhimillisempään suuntaan ja kohtaa inhimillisiä tunteita ja niiden aiheuttamia tuntemuksia ensimmäistä kertaa.
Tähän asti kyseessä on ensimmäinen suoritus, jonka olen Joaquin Phoenixilta nähnyt, mutta mies vakuutti minut täysin. Tiesin Scarlett Johanssonin antavan äänensä Samanthalle, mutta aluksi se häiritsi minua silti. Kuitenkin totuin tähän ja pidin häntä lopuksi täydelliseltä valinnalta rooliinsa. Sivurooleissa muun muassa nähdään Amy Adams, Chris Pratt, Olivia Wilde, Rooney Mara ja Matt Letscher. Hekin hoitivat roolinsa erinomaisesti.
Lopussa myös on kaunis sanoma siitä, että kun sulkee muun maailman pois, löytää todellisen rakkauden. Jos jotain huonoa pitää leffasta mainita, se tuppaa joissakin kohdissa hitusen toistamaan samaa kaavaa, vaikka tuokin silloinkin mukaan jotain uusia mausteita soppaan.
Ja ai niin, se lottonumero. Se oli valhe. Pahoittelut siitä, mutta ainakin luit tekstin loppuun asti. Ellet sitten siirtynyt suoraan tänne senkin lurjus. Joka tapauksessa tälle leffalle vahvat suositukset, sillä ainakin ensimmäisellä katselukerralla siitä irtosi itselleni paljon kiinnostavaa materiaalia ja sai minut positiivisesti yllättymään. Tällä kertaa on pakko antaa täydet viisi tähteä.
