Rosemaryn painajainen on sekä kirjana että elokuvaan hyvin omaperäinen tapaus kauhun saralla, sillä muista kauhuelokuvista poiketen leffa ei lyö katsojan eteen painostavia lavasteita ja musiikkia, tai näytä paranormaaleja ilmiöitä. Elokuva rakentaa itsensä katsojan kautta. Se ei yritä säikäyttää katsojaansa nopeilla efekteillä, vaan elokuva luottaa katsojaan. Katsoja itse huomaa jonkin olevan pielessä ja näin kauhu alkaa syntyä pikkuhiljaa.
Juonta ohjaillaan pienin, varovaisin liikkein kuten kirjassakin ja vasta aivan lopussa katsojalle näytetään mistä oikein on kyse.
Polanski ohjasi Rosemaryn painajaisen hyvin uskollisesti Ira Lewin kirjan pohjalta. Monet hyvin pienetkin yksityiskohdat on saatu mukaan elokuvaan.
Elokuva kertoo Rosemary ja Guy Woodhousesta, jotka muuttavat uuteen asuntoonsa, jolla (yllätys, yllätys) on kolkko historia. Heidän naapurissaan asuva vanha pariskunta tuntuvat olevan oudolla tavalla kiinnostuneita Woodhouseista. Pian Rosemary huomaa tulleensa raskaaksi oudon unen saattelemana ja pian heidän naapurinsa pörräävät Rosemaryn ympärillään herkeämättä.
Elokuva on ensisijaisesti älyllinen. Katsojan on hyvä keskittyä alusta loppuun kunnolla, jotta kauhu uppoaisi kunnolla luihin. Leffassa pyritäänkin siihen, että katsoja on asemassa, jossa hän itse huomaisi asioiden olevan perin pohjin pielessä. Jotkin oudot tapahtumat eivät saa missään vaiheessa selitystä, eivätkä ne tarvitsekkaan. Ne ovat enemmänkin tunnelman luomista varten, vaikka ne ovat omalla tavallaan hyvin tärkeitä osia juonen kuljetuksessa.
Elokuvan tunnelma on outo. Se luodaan sekä elokuvassa että kirjassa paljolti katsojan pään sisälle, mutta lopussa katsojaa on ohjailtu niin taidokkaasti, että jopa arkiset asiat luovat pelottavan tunnelman. Mia Farrow vetää hienon roolin Rosemaryna, joka varsinkin elokuvan loppuvaiheessa luo synkkyydessään pelottavaa fiilistä.
Kuten aikaisemmin on todettu, tämän leffan kauhu ei synny musiikista tai lavasteista. Se syntyy enimmäkseen hahmojen teoista ja leffan oudoista tapahtumista. Tästä syystä elokuvaa ei voi suositella aivan kärsimättömille katsojille, jotka ovat tottuneet katsomaan enemmän gorepornoa. He saattavat odottaa elokuvan olevan fyysisesti voimakas, mutta elokuvan valtti onkin muualla.
