Tunnit (2003)

If I were thinking clearly, Leonard, I would tell you that I wrestle alone in the dark, in the deep dark, and that only I can know. Only I can understand my condition. You live with the threat, you tell me you live with the threat of my extinction. Leonard, I live with it too.

Tunnit kertoo kolmesta naisesta, joista kukin elävät omaa elämäänsä Virginia Woolfin (Nicole Kidman) romaanin Mrs. Dallowayn pohjalta. Virginia Woolf (Kidman) kirjoittaa romaaniaan 1920-luvun Englanissa. Itsemurhaa hautova, ahdistunut ja elämäänsä tyytymätön Laura Braun (Julianne Moore) lukee romaania 1950-luvun San Fransiscossa. Hän elää Mrs. Dallowayn "elämän" ympärillä kiintymättä oikein mihinkään. Ja Clarissa Vaughan elää kuin 2000-luvun Mrs. Dalloway, joka järjestää juhlia ja hoitaa AIDSia sairastavaa ystäväänsä ja nuoruus aikojen rakastettuaan(Ed Harris).

Elokuva toimii loistavien näyttelijäsuoritusten, kuvauksen, leikkauksen ja kerronnan pohjalla. Ed Harris ja Julianne Moore olivat ehdolla parhaista sivuosista, mutta eivät voittaneet, kun taas Nicole Kidman voitti pystin naispääosasta. Minusta pääroolipysti olisi pitäny Juliannelle, Merylille ja Nicolelle (niinkuin Berliinin elokuva-akatemia teki) he kaikki tekevät erittäin hienoa työtä, eikä pelkästään yhdelle, mutta olen tyytyväinen!

Elokuvan musiikki on haikeaa ja surullista piano musiikkia, joka sopii täydellisesti elokuvan dramaattiseen teemaan. Tunnit on ahdistava ja herättää ajatuksia. Dramaattisempaa elokuvaa saa hakea. Elokuvassa ei ole yhtään hauskaa kohtausta.

Elokuva alkaa kohtauksella, joka kuroo alun ja lopun yhteen, joka on mielenkiintoinen ja hyvä keksintö.

To look life in the face, always, to look life in the face, and to know it for what it is. At last to know it, to love it, for what it is, and then, to put it away. Leonard, always the years between us, always the years, always the love, always...the hours...

nimimerkki: Mara

Pisteet:
Arvosteltu: 15.05.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Mara
Käyttäjä
28 arvostelua

Virginia Woolf oli modernin kirjallisuuden vahva femiininen uranuurtaja, joka kärsi varsinkin elämänsä loppuvaiheissa mielenterveysongelmista. Tunnit seuraa erikoisella tavalla kolmea eri aikakaudella elävää naista, jotka kaikki liittyvät jollain tavalla Virginia Woolfin teokseen Mrs. Dalloway. Sairautensa kanssa tuskaileva Woolf kirjoittaa Mrs. Dallowayta 1920-luvulla, ahdistunut kotiäiti lukee teosta 1950-luvulla saaden siitä vaikutteita elämäänsä ja 2000-luvulla elävä loppuunkalutusta lesbosuhteesta sekä AIDSia sairastavasta ex-miehestään masentunut kustannustoimittaja on puolestaan aivan kuin kirjan hahmo Mrs. Dalloway. Elokuva seuraa näiden kolmen naisen elämää yhden päivän aikana ja pinnan alla kyteviä depressioita.

The Hours on intensiivistä, kaihomielistä draamaa alkukohtauksesta aina lopputeksteihin saakka. Pirteyttä, huumoria tai iloisuutta ei leffasta löydy nimeksikään. Katsojan tehtäväksi elokuvan edetessä jää lähinnä lukea rivien välistä ja arvuutella niitä syitä, jotka ovat ajaneet naiset, joiden elämä näyttää päällisin puolin olevan kunnossa, suuren ahdistuksen ja masennuksen valtaan.

Elokuvan ehdottomasti parasta antia ovat häikäisevät näyttelijäsuoritukset. Upeasta näyttelijäkatraasta ei heikkoa lenkkiä löydy. Nicole Kidman pokkasi Virgina Woolfin roolistaan Oscarin, mutta vielä Kidmania suuremman vaikutuksen minuun tekivät Julianne Mooren ja Ed Harrisin näyttelijäsuoritukset. Aliarvostetut John C. Reilly ja Toni Collette vetävät myös täydet pisteet kotiin pienistä rooleistaan.

Tunnit on huolellisesti tehty eepos, jonka rauhallinen ja kysymyksiä herättävä tyyli saa kyllä mielenkiinnon pysymään yllä koko parituntisen ajan. Mestariteoksesta elokuva jäi silti ainakin minun silmissäni varsin kauas, sillä mitään poikkeuksellista leffa ei katsojalle tarjoa.

The Hours on takuuvarmaa, laadukasta draamaa, joka elää mahtavan näyttelytyön varassa. Kokonaisuudessaan leffa on kuitenkin yliarvostettu tekele niin kuin lähes kaikki Oscar-gaalassa menestyneet elämändraamat.

Pisteet:
Arvosteltu: 11.07.2003
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Eetu Nortiainen
Vieras

Tunnit on elokuva, jonka teemat avautuvat vähitellen. Se on kertomus yhdestä päivästä kolmena eri aikakautena, ikään kuin häivähdys pysähtyneestä kesäpäivästä, joka on samalla kaunis ja ahdistava.

Elokuva alkaa kohtauksella, joka kuroo sen alun ja lopun yhteen. Tähän väliin jäävään sykliin mahtuu kolme toisensa leikkaavaa kertomusta. Nicole Kidman näyttelee Virginia Woolfin sisäistä maailmaa todeksi. Kirjailijan sisällä velloo idea Mrs. Dallowayn kohtalosta ja samalla mielen sairaus heittää tumman varjonsa kirjailijan elämän ylle.

Julian Mooren esittämä Laura Brown ei tahdo onnistua missään, ja kaikki näyttää kietoutuvan tämän itsemurhaa hautovan naisen leipomistaidon ympärille - se kertoo piilotetusti niistä pettymyksistä, joita Brown on elämässään kohdannut. Hän elää Mrs. Dallowayn maailman ja ympäröivän todellisuuden välimaastossa kiinnittymättä kunnolla mihinkään.

Meryl Streepin esittämä Clarissa Vaughn järjestelee koko päivän juhlia, joiden sankari päättää viime kädessä omasta kohtalostaan. Richard on jo vuosia opetellut elämään tappavan sairautensa kanssa. Mutta miten sen kanssa voi oppia elämään ja miten tämä yksi päivä eroaa muista muuten kuin, että ahdistus käy liian suureksi.

Tunnit elokuva on koskettava. Se välittää aitoa kiinnostusta ymmärtää ihmistä sellaisena kuin hän on. Ei tarvitse olla vahva saadakseen aikaan jotakin enemmän. Joskus on lupa luovuttaa. Elokuva on kertomus elämän kipeistä asioista mutta myös niistä saavutuksista, jotka jäävät elämään sukupolvelta toiselle.

Hyvät näyttelijäsuoritukset takaavat hienon katseluelämyksen, vaikka sitä kysyykin elokuvan jälkeen itseltään, mikä kaiken ideana oikein oli. Vastaus löytyy itsestä ja oman elämän tarinasta. Ei tarvitse muuta kuin ymmärtää olevansa kuolevainen ja silloin ymmärtää jo paljon.

nimimerkki: Tepa

Pisteet:
Arvosteltu: 05.05.2003
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Tepa
Vieras

Tunnit on elokuva kolmesta naisesta eri ajassa ja paikassa. Kaikkia yhdistää tavalla tai toisella Virginia Woolfin romaani Mrs. Dalloway ja sen kuvaamat teemat. Nicole Kidman on Virginia Woolf, joka painiskelee em . mainitun romaanin kirjoittamisen kanssa vuodessa 1923. Julianne Moore on taas 50-luvulla tuskaileva kotiäiti, joka lukee romaania ja Meryl Streep 2001-vuoden kustannustoimittaja, jota hänen kuolemaisillaan oleva kirjailijaystävänsä kutsuu rouva Dallowayksi.

Tunnit on muodoltaan ja rakenteeltaan erinomaisen sujuva. Kohtaukset ja teemat kietoutuvat toisiinsa suorastaan häkellyttävän taitavasti ja koko elokuva soljuu kuin ensimmäisessä kuvassa näkyvä virta. On vaikea tehtävä saada tietoisuuden ja mielen liikkeet elokuvalliseen muotoon, mutta tässä Daldry onnistuu niin hyvin kuin se ylipäätään lienee mahdollista. Teemat intohimosta, elämän pettymyksestä, kaipauksesta ja kuolemasta kulkevat ja valottuvat elokuvassa hyvin artistisesti, välillä liiankin.

Jos katsojassa ei herää jokin tunne, mitä näyttelijä pysähtyneillä kasvoillaan koettaa esittää, elokuva vaikuttaa paikoin patsastelulta ja vetistelyltä. Välillä ei ainakaan allekirjoittaneessa herännyt.
Näyttelijät ovat kauttaaltaan hyviä, ikimuistoisimmat roolit tekevät Ed Harris aidsin surkastuttamana kirjailijana, Meryl Streep tätä hoitavana nykynaisena ja Kidman toisaalta hauraana, toisaalta vahvana Woolfina. Sen sijaan Julianne Moorea rasittaa hänelle tyypillinen kireys ja hauraus. Myös Philip Glassin musiikki tunnelmoi useimmiten kauniisti, joskin monotonisuudessaan joskus ärsyttävästi ja paikoin vähän vetistellen.

nimimerkki: Peter Van Bach

Pisteet:
Arvosteltu: 07.03.2003
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Peter Van Bach
Vieras