Transformers (2007)
- Tuotantovuosi:
- 2007
- Ohjaajat:
- Michael Bay
- Käsikirjoittajat:
- Alex Kurtzman, Roberto Orci
- Pääosissa:
- John Turturro, Jon Voight, Josh Duhamel, Megan Fox, Rachael Taylor, Shia LaBeouf, Tyrese Gibson
- Maat:
- USA
- Kielet:
- englanti
- Pituus:
- 144 min
- Genret:
- Toiminta, Trilleri, Sci-fi
Tällä kertaa Michael Bay on jotenkin onnistunut suostuttelemaan Steven Spielbergin tuottamaan uusimman megaspektaakelinsa, Transformersin. Spielbergin kädenjälki näkyy tässä hyvin heikosti. Transformers muistuttaa enimmäkseen mitä tahansa muuta Bayn elokuvaa. Eli elokuva sisältää paljon päätöntä räiskettä, onnetonta dialogia, kehnoa näyttelyä ja massiivisia räjähdyksiä. Järki on heitetty Baylle tyypilliseen tapaan romukoppaan.
Kuten sanottua, niin Transformers sisältää kaikki Michael Bayn elokuville tyypilliset piirteet. Kunnon juonesta ei tämän elokuvan, kuten muidenkaan Bayn elokuvien kohdalla, voi puhua. Juoni on varsin ohut ja sekin on vain syy tehosteille ja aivottomalle toiminnalle. Juonenkulku on varsin tökeröä, eikä kaikista juonikuvioista edes saa mitään otetta. Välillä mennään suorastaan ylidramaattisiksi. Myös juonenaukkoja on jonkun verran. Ja se juoni, mitä elokuvassa on, on todella kliseistä, eikä tarjoa sillä saralla mitään uutta. On hyvän ja pahan taistelu, joku ihme pyhä esine, jonka joutuminen vääriin käsiin on paha juttu ja teiniromantiikkaa, josta ei saada mitään irti.
Käsikirjoitus on muutenkin hutaisemalla tehty. Paitsi että olematon juoni on varsin tönkkö, niin myös dialogi on varsin haukotuttavaa. Dialogi ei toimi juuri lainkaan, ja on paikoitellen suorastaa siirappista. Mukaan on saatu myös väkinäistä huumoria. Muutama kohta kyllä sai pienen hymyn kasvoille, mutta eipä sen enempää. Varsin hupaisa on kohtaus, jossa yksi ukkeli juoksee laskeutuvien robottien seassa ja huutelee tehosteiden olevan parempia kuin Armageddonissa. Siinäpä yksi muistutus Michael Bayn aiemmasta elokuvasta. Alku- ja loppupuolella sorrutaan liiankin kanssa turhaan selittelyyn. Olisi voitu hyvinkin jättää pois tai ainakin jättää vähemmälle. Hahmotkin ovat niin paperinohuita, että on välillä vaikeuksia muistaa kuka kukin on.
Kuten Bayn elokuvissa yleensäkin, niin tehosteet ja toiminta menevät reilusti tarinan edelle. Michael Bay ei sentään syyllisty samanlaiseen tehosteiden ryöstöviljelyyn kuin kollegansa Roland Emmerich, mutta ei tässäkään montaa kohtausta ole, jossa ei robotteja tavattaisi. Sentään CGI ei ole niin tökeröä kuin yleensä 2000-luvun elokuvissa, mutta eivät tehosteet aivan sieltä toimivammasta päästä ole. Ja paikkojakin rusennetaan varsin näyttävästi. Jenkeillä on muuten rakennuksissaan todella vahvat katot. Kestävät useiden tonnien paineen vaivatta, mutta seinät kyllä menevät rikki, kun koneet vähän niitä kolhivat. Toimintakohtaukset ovat ihan siedettävää katseltavaa, vaikka joidenkin hidastusten ja salamaleikkausten kanssa menevätkin hermot.
Vaikka Transformers sisältääkin ison tukun ongelmia, niin kyllähän tämän kerran katsoo. Siis taattua Michael Bay -laatua.
Menestystuotteet kannattaa herättää henkiin tasaisin väliajoin, jotta uudet sukupolvet saavat oman palansa ideasta. Ja toki siis myös annettua rahansa menestystuotteen reinkarnaatiolle. Tällä kertaa vuorossa on 80-luvun robotaistelu Transformers ja asialla Michael ”kaaos” Bay.
Transformersien osalta Bay ei tarjoa räjähdysherkkää toimintaansa toverinsa Bruckheimerin lompakon takana piilotellen, mutta nyt mm. Spielberg on mukana timanttina kiiltävän kassahelmen tukijoukossa. Bruckheimerin kera tai ilman, niin samalta juuri ja juuri käsissä pysyvältä tiukan toiminnan ja koomisten sattumusten sarjalta Bay-leffa näyttää. Alkutekstien suorastaan taivaisiin yltävä mahtipontisuus lupaa paljon, mutta meno kärsii heti ensitaistoista alkaen ja vielä pahemmin, kun Shia LaBeouf astelee ruutuun. Jotenkin on kumman epätasapainossa nuoren sankarin maailmanpelastusvire. Sama jässikkä taisi tosin jossain haastiksessa mainita Bayn kaikkien aikojen leffaneroksi…
Tuote yrittää olla liiaksi huumorilla maustettu, ja kun rytmitys on ennestään kuin speedia nauttineen laatimaa, niin lopputulos on hieman tökerö komediahahmojen ja CGI-taisteluiden yhdistelmä. Unohtamatta toki tutun pakonomaista nörtin ja beiben välille kasvavaa Suurta Tunnetta. Tai Rachel Taylorin ja tämän iloisen, äänekkään hakkeriystävän olematonta osuutta kokonaisuuden kannalta. Särähtelee, oi särähtelee, eikä nyt puhuta robottiäänten taajuuksista.
Komeimmillaan elokuva on dialogin hiljentyessä ja S. Jablonskyn sävelten soidessa – esimerkiksi kohdassa, jossa Autobotteja satelee maahan tulipalloina. Sillä teknisestihän Transformers on teemansa vaatimusten mukaisesti huippua: isoja leffasaleja ja tehokkaasti jyskettä toistavaa äänentoistoa varten suunniteltua leffakarkkia, jonka sisus on Bayn tyyliin ontto. Suklaatäytettä odottaneet pettyvät siis.
On hienoa, että Transformersien lapsenmielinen tarina elää taas, mutta jotakin surumielistä ja hatarasti rakennettua tässä toteutuksessa on. Surullisenkuuluisien Alien versus Predatorin sekä Wild Wild Westin haamut kummittelevat kunnioitettavan Optimus Primen seikkailun varjona. Ja Bumblebeen muuntuminen sympaattisesta kuplavolkkarista Camaroksi ja harmaaksi (ok, kellertäväksi) osaksi sielutonta räimettä kyllä riipaisee piirrettyinä sarjaa katselleen sydänalaa. Yritä siinä sitten repiä maksiminautinnot Peter Cullenin (mm. alkuperäinen Optimus Prime, Nalle Puhin Ihaa, Gremlinsien Mogwai) ääninäyttelystä.
Nostalgiankipinän Transformers herättää, mikä ei lopulta ole lainkaan kumma: sen verran robojen sodassa kipinöitä roiskahtelee ja päivän rautaisannokset täyttyvät rytinässä. Omat osansa ilotulituksesta saavat myös Ebay ja Transformers-leluja etenkin leffan jälkimainingeissa liukuhihnoiltaan suoltava Hasbro – tarkasti sijoitettujen mainosten muodossa.
Transformers, tuo monen pojan (ja miksei tytönkin) nuoruusvuosien ilo ja riemu käännettiin kuin käännettiinkin viimein elokuvaksi. Aluksi ajatus piirrossarjaan perustuvasta toimintapläjäyksestä hieman arvelutti, mutta kavereiden rohkaisemana päätin kuluttaa elokuvalipun verran rahaa tämän tekeleen katsastamiseksi. Fiilikset olivat aika ristiriitaiset.
Elokuva kertoo nuoresta Sam-nimisestä hepusta, joka hyvien kouluarvosanojen kunniaksi pääsee valitsemaan itselleen ihka ensimmäistä autoaan. Valikoima ei ole kummoinen, mutta pojan silmään pistää heti vanha ja keltainen autonröttänä, joka autokauppiaan sanoin "valitsi itse kuljettajansa". Pian käy ilmi, ettei nuoren herran uusi kiesi olekaan mikään tavallinen auto, vaan liittyy hyvin läheisesti toisaalla jenkkien tukikohtaa pirstoviin tappajarobotteihin. Ryminää ja räiskettä riittää ja toiminta-annos on taattu, mutta jotain jää pahasti puuttumaan.
En ole varsinaisesti toimintaleffojen ystävä, ja tästä johtuen juonen pienoinen ohuus ja huonot vitsit syövät elokuvanautintoa isoin haukkauksin. Aivot-narikkaan -tyylillä leffa kuitenkin toimii ja toimintakohtaukset ovat miellyttävää seurattavaa. Robottien toteutus ansaitsee valtavan plussan; näin komean näköistä ja kuuloista elokuvaa ei olla vähään aikaan tehty. Kaikin puolin leffa toimii siis viihdepläjäyksenä, mutta teinipojan hormonitoimintaa syvällisemmäksi homma ei missään vaiheessa mene. Näin ollen henkeviä ja ajatuksia herättäviä elokuvia metsästävät katsojat saavat luvan keksiä parempaa tekemistä.
nimimerkki: Ookami
Aina silloin tällöin joku saa erikoisia idoita uuteen elokuvaan. Onhan sitä jo Museo herännyt yöllä eloon ja käärmeitä pakattu lentokoneeseen. Nyt megaduo Michael Bay ja Steven Spielberg herättävät Leluyhtiö Hasbronin inspiroimat leluanimaation suuret muotoaan muuttavat robotit Tranformersit elokuvaan ja yllättäen pistävät ne jälleen kenenkä muun kuin ihmisten kimppuun. Transformers-elokuvaa saikin odotella melkein 20 vuotta. Tapauksesta on ainoastaan tehty vuonna (1986) animaatioelokuva ja se monien poikien suosikkisarja. No vieläkö Megatronissa ja Optimus Primessa on virtaa tulla maapalolle riehumaan. Kyllä Tranformers adrenaliinipaukkuna hyvin toimii, kunhan osaa pistää tietyn asenteen päälle.
Jossain tuntemattomassa paikassa syvällä kylmässä avaruudessa on suuren tuhon merkkejä, aivan kuin oltaisiin käyty suuri sota. Robottien menneisyyttä kartoittava aloitusjakso kertoo jo mitä tuleman pitää. Seuraavaksi olisi vuoro tulla pistämään maapalloa ojennukseen. Tämän jälkeen homma lähtee yllättävän rauhallisesti liikkeelle. Nuori Sam (LaBeouf) on ostamassa ensimmäistä autoaan kuuntelematta hänelle annettuja varoituksia. Piankos Samin auto lähteekin omille teilleen ja siitähän paljastuu jotain muuta. Samaan aikaan maahan putoilee jotain meteoriittejä, joista kaivautuu esiin muotoaan muuttuavia robotteja, jotka ensimmäiseksi hyökkäävät erääseen tukikohtaan tehden siitä selvää kerta heitolla. Hyökkäyksestä selvinnyt Lennox (Duhamel) päättää pienen ryhmän kanssa lähteä hakemaan apua, jota onkin pian tulossa. Kaikki näyttää lopulta liittyvän mystiseen allspark-karttaan.
Michael Bay jatkaa komeita maailmanlopun kuvien maalaamista, sillä jo alkukohtauksesta on selvää, että peltiä kolisee ja tuhoa tulee urakalla. Yllättäen hienon esittelyjakson jälkeen robotit häviävät kuvasta joksikin aikaa ja homma lähtee latamaan tunnelmaansa, robottien pysyen visusti piilossa. Vasta kun tuntematon helikopteri laskeutuu tukikohtaan pistää Bay ryminät pystyyn, jossa tankit lentää ja paikka hajoaa käsiin. Tästä lähdetäänkin seuraamaan muutamia ihmiskohtaloita keskelle Transformersien sotaa, joka on alkanut vaikuttaa meidän tulevaisuuteemme. Sam ja hänen tyttöystävänsä Mikaela yrittävät selvittää Samin autoon liittyvää salaisuutta ja ystävystyvät samalla erään tunnetun robotin kanssa. Kapteeni Lennox ja hänen ryhmänsä jää vangeiksi taisteluun skorpionia muistuttavan silpojan kanssa, myös Pentagon on puuttunut asiaan Ministeri Kellerin ja agentti Simonsin myötä.
Michael Bay ja Steven Spielberg ovat tehneet roboteista loistavan aidon näköisiä. Yhdeksi 2000-luvun trendiksi nousseet CGI-efektit eivät montaakaan kertaa ole näyttäneet yhtä upeilta. Esímerkiksi Megatron ja Optimus Prime ovat kooltaan ja ääniltään loistavasti toteutetut. Kyllä Bay hyvin ryminää osaa ohjata. Robottien tekemät tuhot ja viimeinen finaali on kuvattu hienosti, tuntuen että olisi itse mukana bileissä. Näyttelijät jäävät, kuten odottaa saattaa, hieman statisteiksi robottien viedessä kangastilaa itselleen. Trio Duhamel, Voight ja Turturro tekevät perusvarmaa roolityötä, eikä Shia LaBeouf aivan onneton ole ja Turturro pääsee laukomaan suustaan, että Japanissako Nokian kännyköitä tehdään?
Kokonaisuutena Transformers on suuren luokan viihdettä isoilla romutuksilla, huumorilla, Autobottien ja Decepcionien sodalla varustettuna. Linkin Parkin "What I‚ve Done" soimaan ja kylmälimu mukaan. Tranformers on kesäviihde-elokuvaa parhaimillaan.
nimimerkki: andy
"Useimmat saapuivat tuhotakseen meidät, jotkut taas suojelemaan meitä"
Alussa ollaan vielä rauhallisilla asioilla. Nuori poika Sam 'Spike' Witwicky (Shia LaBeouf) on isänsä kanssa ostamassa ensimmäistä autoaan. Eipä tippunut Porchea, mutta Samin silmät iskevät keltaiseen 1976 Chevyyn, mutta paikan kauppias Bobby (Bernie Mac) varoittaa, että kuski ei valitse autoaan, vaan auto kuskin. Kun kaupat on tehty Sam menee hakemaan koulusta unelmiensa tytön Mikaelan (Megan Fox), kenenkään tietämättä, että tähän autoon liittyy salaisuus.
Seuraavana yönä maapalolle putoaa jotain kiventapaisia ja sitten on piru irti kun niistä kömpiikin esiin muotoaan muuttavia robottiorganismeja, jotka laittavat Jenkkien armeijaa halvalla. Salakavalasta hyökkäyksesta selvinneet Kapteeni Lennox (Josh Duhamel) ja Majuri Epps (Tyrese Gibson) lähtevät katsomaan mistä oikein on kyse, mutta jäävät sotaan maahanpiiloutunutta robottia vastaan. Hallituskin on lähettänyt oman miehensä kieron agentti Simonsin (John Turturro) ottamaan selvää mitä on tekeillä. Pian apua tuleekin yllättävältä taholta.
Tulipa mahdollisuus nähdä tämä lähes vuoden ajan mainostettu Transformers elokuva ennakkoon. Ja kyllä täytyy myöntää, että tästä leffasta saa juuri sitä mitä tilaa eli romua, tuhoa ja loistavaa viihdettä. Monien toimintapätkien ohjaaja Michael Bay liittoutui yhteen Steven Spielbergin kanssa ja lopputulos on erinomaisen komeaa katseltavaa, jos osaa pitää ajatukset jäähyllä. Spielbergin tuotanolla robotit näyttävät todella aidoilta ja heidän muodonmuutoksensa toteutetaan leffassa erinomaisesti ja heidän tekemänsä tuho kuvataan paremmin kuin hyvin.
Vuonna 1984 Transformers oli alunperin animaatiosarja, josta tehtiin 1986 ensimmäinen animaatioelokuva. Alunperin Michael Bay ei ollut kovinkaan kiinnostunut tekemään Transformersia, mutta kun hänelle näytettiin käsikirjoitusta tarinasta, niin lopulta Michael päätti tehdä Transformerista elokuvan. Näitä kaikkia yhdistää yksi asia. Peter Cullen on antanut äänensä aina ihmisten puolella taisteleville Autoboteille ja heidän johtajanaan olevalle Optimus Prime -robotille. Kun taasen ihmiskunnan tuhoamaan tulleille Decepticoniteille ja heidän johtajansa Megatronille on äänensä ensimmäistä kertaa antanut (Hugo Weawing).
Näyttelijäsuoritukset ovat mitä ovat. Tuskin tästä kukaan Oscaria on lähtenyt tavoittelemaan, ehkä ainoastaan visuaaliset tehosteet. Josh Duhamel on hyvässä roolissa kostokkaana Kapteenina. Samoin aina yhtä loistava John Turturro hallituksen agenttina. Shia LeBeuofin ja kaunis Megan Foxin kaksikko puolestaan on jotenkin ärsyttävä. Aluksi kumpikin on hädissään, mutta yhtäkkiä saadaan menoa silmään. Huumorista vastaa Anthony Anderson ja Tyrese Gibson. Myös vakuuttavan Jon Voightin rooli jää turhan pieneksi.
Elikkä Transformers on loistavaa viihdettä, eikä yhtään sen enempää. Transformers sisältää varmastikin yhdet upeimmista koskaan tehdyista CGI-tehosteista joita valkokankaalla on nähty. Michael Bay on siirtänyt Autobottien ja Decepticonien sodan maahan osuvasti ja onnistuneesti.
nimimerkki: Jalmari
Arvostelija
Jalmari
Vieras























































