Samuraimiekka (1962)
- Alkuperäinen nimi:
- Tsubaki Sanjûrô
- Tuotantovuosi:
- 1962
- Ohjaajat:
- Akira Kurosawa
- Pääosissa:
- Akihiko Hirata, Akira Kubo, Hiroshi Tachikawa, Kenzo Matsui, Kunie Tanaka, Tatsuhiko Hari, Tatsuya Nakadai, Tatsuyoshi Ehara, Toshiro Mifune, Yoshio Tsuchiya, Yûnosuke Itô, Yuzo Kayama
- Maat:
- Japani
- Pituus:
- 96 min
- Genret:
- Draama, Toiminta, Seikkailu
- Elokuvasarja:
- Yojimbo - onnensoturi, Samuraimiekka
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (70):
Oma pikatuomio
Parhaita miekkoja ei paljasteta ikinä. Tällaiseen pasifistiseen julistukseen päättyy Kurosawan Samuraimiekka, jossa ohjaajan vakionäyttelijä, Toshiro Mifune, saa jälleen kerran heilua samuraina. Tarina on simppeli, eikä leffaa olekaan turhaan verrattu länkkäreihin. Samansuuntaista järeää yhdenköyden vetoa ja aseet tanassa etenemistä tässäkin tapauksessa nähdään.
Yhdeksän tiukkailmeistä (nuorta) samuraita havahtuu huomaamaan, että heidän korkea-arvoinen setänsä on joutunut vaaraan. Heebojen ja sedän välit ovat heikohkot, mutta poppoo päättää silti rynniä puolustamaan sedänkäppänäänsä (Itô). Kuumakalleja ilmaantuu kuitenkin rauhoittelemaan vanhempi ja jäyhempi samurai (Mifune), joka myöhemmässä vaiheessa osoittautuu varsinaiseksi yhden hengen armeijaksi. Hän on sitä tyyppiä, joka sanoo, ettei kannata tehdä niin kuin hän tekee vaan kuten hän sanoo.
Vaikka leffa on jatko-osa Yojimbolle, se toimii aivan yksinäänkin. Mifune on kerrassaan herkullinen ilmestys Sanjurona, rentona samuraiäijänä, joka vaikuttaa hallitsevan tilanteen kuin tilanteen, mutta on eniten elementissään keskellä kunnon kahakkaa. Mifunen hahmolle kovimman vastuksen antava Muroto (Nakadai) ei tunnu erityisen pelottavalta siitä yksinkertaisesta syystä, että Mifune varastaa kohtauksen toisensa perään. Statistin rooliin jää tässä leffassa moni muukin, mutta se ei pahemmin haittaa. Kurosawa kertoo tarinan mukaansatempaavasti, turhia juttuja paisuttelematta. Kokonaisuus maistuu siis vähintäänkin miellyttävältä.
Pisteet:
Arvosteltu: 19.12.2005
Katsottu: Kotona
Samuraimiekka on ohjaajamestari Akira Kurosawan hieman tuntemattomampaa tuotantoa, ja Kurosawan loistavan klassikon, Yojimbon, jatko-osa. Samuraimiekkakin on halvatun hyvä elokuva, mutta sen kohtalona on loistavuudesta huolimatta olla heikompi kuin edeltäjänsä. Tietysti.
Yksinäinen samurai päättää auttaa joukkoa nuoria samuraita, joiden mestari on pidätetty korruptioituneena. Mies on tietysti syytön, ja oikea pahis on hänet vanginnut veikko. Monimutkaista? Jep.
Kurosawan vakionäyttelijä Toshiro Mifune heittää jälleen loistavan pääroolin. Muutkin näyttelijät osaavat asiansa. Kurosawa on onnistunut ohjauksessa erinomaisesti, taas, ja kameratyöskentely on hienoa, kuten Kurosawan pätkissä melkein aina. Kaikki on siis kohdallaan. Melkein kaikki. Jotain puuttuu. En osaa oikein sanoa mitä, mutta jotain. Ehkä se on tunnelma. Sitä on, mutta se ei hyvistä yrityksistä nouse sitten millään Seitsemän samurain, Yojimbon tai vaikkapa Rashômonin tasolle. Niin, ennen loppukohtausta tietysti. Loppukohtaus on niin upea, että sille kannattaa omistaa kokonainen kappale. Valitettavasti tätä shokeeraavaa ja lähes täydellistä kohtausta ei voi ylistää tarpeeksi kirjoittamatta TÄRKEITÄ JUONIPALJASTUKSIA, joten mikäli et ole nähnyt elokuvaa, ja uskot sen katsovasi, suosittelen, että painut nyt hommaamaan Samuraimiekan jostain käsiisi ja luet arvostelun loppuun sen katsottuasi.
Kurosawa rakasti amerikkalaisia western-elokuvia. Tämän huomaa Samuraimiekan loppukohtauksessa, jossa Mifunen hahmo ja elokuvan roisto, Muroto, seisovat vastakkain, hiljaa, vakavina, katsoen toisiaan silmiin. Katsoja hämmästyy. Kurosawa kuvasi samuraielokuvaansa kaksintaistelujakson, jonka hän ammensi jenkkilänkkäreistä! Kuvakulma, näyttelijöiden asettelu, näyttelijöiden suoritukset, tausta, kaikki hipovat täydellisyyttä. Sitten miehet vetävät miekkansa, ja Mifunen hahmo lävistää Muroton. Kuvaushetkellä elettiin vuotta -62. Väkivaltaisin kankaalla nähty kohtaus oli varmaan Psychon suihkukohtaus, tai jonkun Hammer-pätkän "roiskekohtaus". Mutta Kurosawa toteuttaa visionsa, ja kun Mifune iskee miekkansa vastustajansa läpi, miehestä purkautuu useita litroja verta. Kohtaus ei kalpene Kill Billille ollenkaan, ja näiden väliin on kuitenkin mahtunut yli 40 vuotta ja useita verisiä elokuvia. Ja Samuraimiekka ei mässäile. Veri roiskuu muutaman sekunnin, niin, että katsojan leuka ehtii loksahtaa kunnolla, ja sitten ruumis kaatuu ulos kuvasta. Visuaalinen toteutus on loistavaa. Kyseessä on eittämättä yksi kaikkien aikojen parhaista loppukohtauksista.
Pisteet:
Arvosteltu: 05.02.2005
Katsottu: DVD
Karski, yksinäinen ja nimetön samurai törmää joukkoon nuoria samuraita, joilla on ongelma. Lääninherraa syytetään kavalluksesta ja oikea roisto on syyttäjänä. Tarkoitus on poistaa häiritsevät, uskolliset tekijät kentältä. Karski samurai päättää auttaa omasta syystään altavastaavia samuraita korruption kitkemisessä.
Samuraimiekka on itsenäinen jatko-osa Yojimbo onnensoturille. Toshirô Mifune toistaa roolinsa karskina samuraina, joka paitsi hallitsee miekalla, myös mielellä taistelemisen. Jatko-osa ottaa kuitenkin aivan erilaisen tyylin tarinaan. Siinä missä Yojimbo on dramaattinen tarina kahden rosvojoukon välissä taiteilevasta retkusta, Samuraimiekka on kepeä ja humoristinen.
Huumoria luodaan pääasiassa nuorien samuraiden äärimmäisellä tyhmyydellä ja kyvyttömyydellä käsittää mitään ohjetta oikein. Katsoja suorastaan alkaa miettiä, miten ihmeessä he osaavat olla niin tyhmiä. Kuitenkaan tämä ei haittaa elokuvaa, sillä pääasia ei ole kuvata samurailuokan ongelmia, vaan muuttuvaa yhteiskuntaa.
Elokuvan vastapuolen edustajana on Muroto. Muroto on samurai ja älykäs mies, joka sopii täydellisesti vastapeluriksi karkealle sankarille. Hän omaa annoksen karismaa ja kahden erinomaisen soturin kohtaamisessa on veriroiskeen lisäksi myös aimo annos tradegiaa. Kumpikaan ei halua taistella, sillä toisen on kuoltava, mutta se on ehdottomasti kunnian vaatimaa.
Käsikirjoitus on rautaa ja Kurosawan rauhalliset kuvat luovat sulavaa tunnelmaa. Absurdi komedia on koko ajan mukana ja Toshirô Mifunen suoritus päähahmona on ehdottoman loistavaa katseltavaa. Hahmo on pinnallisesti karkea, kyyninen ja kaikkea muuta kuin viehättävä siloposki, mutta on sisäisiltä ominaisuuksiltaan yhtä kuin paljastettu miekka. Hän on liian loistava ja siten tuomittu olemaan tehoton, sillä tupessa oleva miekka on kaikista tehokkain.
Loppu on huolimatta onnellisuudestaan huolimatta synkkä, sillä todellisen sankarin on tapettava ainoa, joka häntä ymmärtää ja oltava yksin maailmassa, joka ei tarvitse teräviä, paljastettuja miekkoja.
Kokonaisuutena Samuraimiekka on tyylikästä Kurosawaa ja osoittaa tämän hallinneen myös komedian.
nimimerkki: Jurpo
Pisteet:
Arvosteltu: 15.09.2004
Katsottu: DVD
