Red Road (2006)
- Ohjaajat:
- Andrea Arnold
- Käsikirjoittajat:
- Anders Thomas Jensen, Andrea Arnold, Lone Scherfig
- Pääosanäyttelijät:
- Kate Dickie, Martin Compston, Natalie Press, Tony Curran
- Maat:
- Iso-Britannia, Tanska
- Kielet:
- englanti
Saman kategorian TOP-leffoja
Suosituksia
Kommentit
Heinätonttu
Käyttäjä
Advance Party on Lone Scherfigin ja Anders Thomas Jensenin elokuvakonsepti, jossa on määrä tuottaa kolme elokuvaa joissa seikkailevat samat henkilöhahmot ja joi... Lue loput
Videot
Kommentit
Heinätonttu
Käyttäjä
29.01.11 klo 20:39
Advance Party on Lone Scherfigin ja Anders Thomas Jensenin elokuvakonsepti, jossa on määrä tuottaa kolme elokuvaa joissa seikkailevat samat henkilöhahmot ja joista jokaisen ohjaa uusi ohjaaja debyytikseen. Andrea Arnoldin ohjaama Red Road on vielä tuloillaan olevan trilogian ensimmäinen osa.
Elokuva kertoo Jackie Morrisonista (Kate Dickie), naisesta joka työskentelee Glasgow'n kaupunginvaltuustolle kyttäilemällä kansalaisten päivittäisiä menoja päivät pitkät valvontakameroiden kautta. Eräänä päivänä hän huomaa monitorista jotain, jota ei halunnut enää koskaan nähdä. Vankilasta on juuri vapautunut mies, joka ajoi autolla kokkelipäissään Jackien miehen ja pienen tyttären päälle, päättäen näiden elämän. Jackie ryhtyy seuraamaan miestä jatkuvasti CCTV:n kautta. Vähitellen miehestä kehittyy Jackielle obsessio, ja tämä alkaa väijyä miestä todellisessakin elämässä, törmäillen häneen pesuloissa ja kahviloissa. Lopulta Jackie tunkeutuu miehen kämpässään pitämiinsä bileisiin. Tässä vaiheessa mies, Clydekin alkaa kiinnostua Jackiesta, ja heille alkaa kehittyä jotain suhteen tapaista - kunnes Jackie pettää miehen eräällä karmealla tavalla saattaen Clyden vankilaan. Myöhemmin Jackie huomaa kamerakuvasta Clyden tyttären (johon Clyde yrittää luoda suhdetta jäätyään pois tämän lapsuudesta vankilakierteensä vuoksi) pyrkivän saada tavata isäänsä tämän asunnolta. Jackie kenties liikuttuu, haluten pelastaa tyttären ja isän suhteen, ja päättää luopua kaikista syytteistä Clydeä vastaan.
Jackie selvästikin ymmärsi, ettei Clyde ollut pohjimmiltaan paha tutustuttuaan tähän, vaikka tämä yhden kohtalokkaan virheen tekikin. Hän myös tunsi empatiaa Clydeä kohtaan - miksi tämänkin pitäisi menettää tytär ja tyttären isänsä? Hän itse toki joutui kohtaamaan tämän, mutta täytyykö siitä vaatia kostoa, riistää muilta, levittää pahaa oloa? Ei, ja tämän Jackie ymmärsi. Hänen täytyi kuitenkin ensin saada kostonsa, koska hän tunsi olevansa tämän velkaa menettämälleen perheelleen, jonka tämä tietämättään hyvästeli haukuilla tuona synkkänä iltana. Perheen menetys tuhosi hänet sisäisesti ja nähdessään taas Clyden hänelle kehittyi obsessio kostamisesta elämässään, jolla ei ollut tarjota hänelle enää mitään merkitystä. Lopussa kuitenkin hän ymmärsi, ettei se mitään enää muuta, vaikka tekijä joutuisikin kärsimään vielä lisää rikoksesta jota hän ei edes tehnyt.
Synkästä maailmankuvastaan huolimatta elokuva siis luottaa ja uskoo ihmisen hyvyyteen.
Näyttelijöistä etenkin pääosien esittäjät Kate Dickie elämäänsä kyllästyneenä, etäiseksi maailmasta kasvaneena CCTV:n kautta kontaktia ihmiskuntaan ottavana Jackiena ja Tony Curran kriisissä olevana, hyvänä ihmisenä olemisen ja vanhojen tapojen unohtamisen välillä palloilevana Clydena vakuuttivat. Hahmojen välisen suhteen ristiriita oli myös mainiosti toteutettu.
Vaikka ulkoisilta puitteiltaan elokuvassa ei ole valitettavaa, voisi juonen kulkua väittää epäuskottavaksi. Loppujen lopuksi Jackie kuitenkin halusi kai vain tietää mitä tuona kohtalokkaana iltana tapahtui, ja Clyde kertoi asian. Eikö hän olisi voinut vain kysyä suoraan, miksi hänen täytyi ensin päästä sisään Clyden elämään, ja sitten vielä järjestää jokin irrationaalinen raiskauslavastus, joka tuskin olisi edes todellisuudessa mennyt läpi oikeudessa. (Henkilöiden menneisyys, todistajat huoneistossa jne. jne...) Ainoa järkevä selitys on, että Jackie olisi rakastunut Clydeen, mutta kieltänyt tunteensa koska koki vääräksi rakastaa miestä joka tuhosi hänen perheensä. Täytyy toki myös muistaa, ettei ihminen aina toimi kovin rationaalisesti ankaran henkisen stressin ollessa päällä, mikä Jackielle aiheutui Clyden tuomien muistojen vuoksi. Myös Clyden ammatin, tarkkailijan työn, voisi nähdä tuoneen hänelle tietynlaista kontrollintunnetta, valtaa muiden ihmisten suhteen, minkä vuoksi hän uskoi tilanteen olevan kokoajan hänen hallussaan vaikka hänen suunnitelmansa meille näyttäytyisikin absurdina.
Advance Party -trilogiaa oli ideoimassa mm. Lars von Trier, ja elokuvan ulkoasussa onkin havaittavissa paljon Dogma 95 -suuntauksen tyylikeinoja. Kaikki kohtaukset on toteutettu kokonaan kulloisenkin kuvauspaikan tarjoamassa miljöössä, mitään esineitä ei ole tuotu kuvauspaikalle ja kohtaukset on kuvattu luonnonvalossa. Näillä keinoin elokuva onnistuu olemaan erittäin realistinen, tuoden parhaimmillaan mieleen jopa Kieslowskin tinkimättömässä realistisuudessaan kauniin ja taiteellisen maailman. Glasgow'n synkkää katukuvaa pääsi hyvin lähelle intensiivisen kuvauksen kautta, mikä tosin ei aina aivan toiminut tehokeinona. Kameraa on esimerkiksi typerää keinutella vaikka Jackie, jonka näkökulmasta elokuvan maailmaa pääosin tarkastelemme, olisikin humalassa.
Tarinan kannalta ihailtavaa työtä on tehty etenkin Jackien soluttautumisessa Clyden elämään, mikä oli kaikin puolin loistavasti toteutettu. Tässä voisi olla helposti elokuvan sudenkuoppa, mutta epäuskottavuudet on vältetty. Uskottava työntyminen toisen elämään tietysti vaatii paljon aikaa elokuvassakin, ja ensimmäinen puolisko koostuukin pitkälti tästä hitaasta, mutta varmasta tunkeutumisesta. Elokuvan ehdottomasti kantavimpia voimavaroja taasen on katsojan epätietoisuus. Miksi Jackie seuraa miestä niin intohimoisesti? Mikä on ajanut Jackien hänen masennuksen ja elämänhaluttomuuden täyttämään tilaansa? Mitä tekemistä miehellä on ylipäätään kaiken kanssa? Salaisuudet paljastetuu vasta elokuvan lopussa.
Eräs yllättävä tekijä oli elokuvan BB-maailma, jossa isoveli valvoo kansalaisia kaikkialla. Onko Glasgow'ssa oikeastikin virkavallan edustajia tarkkailemassa kansalaisia ympärivuorokautisesti koko kaupungin kattavalla laitteistolla? Muutenkin Glasgow tuntui erittäin tylyltä paikalta, vaikka elokuva keskittyikin vain likaisimpiin lähiöihin, ei muissakaan kortteleissa ollut kehumista. Kaikki ihmisetkin ovat joko tyhmiä tai kusipäitä, yleensä sekä että. Ainoa kunnollinen hahmo on Jackie, mutta mehän seuraammekin elokuvaa hänen kauttaan, ja toisaalta hänenkin harrastuksiin kuuluu halittavan vauvanuken tekeminen kuolleen vauvan vaatteet täyttämällä, ja kyttäileehän hän ihmisten yksityiselämää oikein työkseenkin. Elokuva tuntuikin jossain määrin omituiselta vaihtoehtotodellisuuden dystopiakuvaukselta. Samanlaista nihilististä kuvaa Skotlannista antaa esimerkiksi Morvern Callar.
Vaikka elokuva pysyykin asiassa kaiken aikaansa, kärsii se jossain määrin ideapulasta. Jackien haahuiluja olisi voinut leikata paljonkin pois ilman että elokuvan intensiivisyys olisi kärsinyt liikaa. Lähes naurettavan arkiharmaa inhorealistinen teos jäi myös loppujen lopuksi varsin laihaksi tematiikaltaan.
tikox
Käyttäjä
30.10.10 klo 23:34
Elokuva alkaa todella lupaavasti. Kuvaus, visuaalinen tyyli ja tunnelma kolahtavat heti. Elokuva luo nuhjuisen realistisen uskottavan maailman, lähikuvilla ja kuvakulmilla pelataan kuitenkin taitavasti, eikä kliinistä jälkimakua synny.
Elokuva kertoo yksinäisestä syrjään vetäytyvästä työkseen syrjäkuvien valvontakameroita seuraavasta naisesta, joka ei osaa iloita kuin muiden tunteista ja jota ei innosta oikein mikään. Työ näyttää olevan hänelle sekä rasite että valopilkku. Kaikkeen tähän on syynsä, joka ottaa aikansa ja työnsä.
Edellinen sivu | 1 | Seuraava sivu