Rakkautta ennen auringonlaskua (2004)

Yhdeksän vuotta on pitkä aika. Niin kauan on kulunut siitä, kun kaksi elämänhalua ja ideoita täynnä olevaa nuorta tapasi toisensa romanttisessa syksynkeltaisessa Pariisissa. Tuolloin nuori jenkkipoika Jesse (Ethan Hawke) ja ranskalainen Celine (Julie Delby) tutustuivat, rakastuivat ja erosivat iäksi olosuhteiden pakosta. Ohjaaja Richard Linklater päätti kuitenkin toisin.

Jatko-osa noudattaa samaa kaavaa kuin hieno edeltäjänsä asettaen kaiken mielenkiintoisen dialogin varaan. Viehätys on kuitenkin poissa. Rakkauteen uskovista nuorista on tullut kyynisiä, elämän koulimia realisteja, jotka nauravat asioille, joista aikaisemmin unelmoivat. Realistista ehkä, mutta vastenmielistä. Lisäksi luultavasti itseään näyttelevä Hawke on vähintäänkin ärsyttävä kaksimielisine vitseineen ja jatkuva virne naamallaan.

Ensimmäiset puoli tuntia elokuva lähinnä haukotuttaa. Keskustelun taso ei edes riipaise pintaa syvemmältä. Loppuvaiheessa keskustelu muuttuu kuitenkin parempaan suuntaan ja tuo mieleen jopa Ingmar Bergmanin riipaisevan perhekuvauksen Kohtauksia eräästä avioliitosta. Särkyneitä unelmia, tukahdutettuja tunteita, onnettomaan avioliittoon tyytymistä järkiperustein. Sitähän elämä on. Elokuva kuitenkin väläyttää vain ajoittain ja vaikuttaa keskeneräisenä valmistetulta jääden täysin edeltäjänsä varjoon. Tai ehkä romanttisuus on vain kauniimpaa kuin kyynisyys.

nimimerkki: g-sport

Pisteet:
Arvosteltu: 23.02.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

g-sport
Vieras

Rehellisesti sanoen, en ollut kovinkaan innoissani kuullessani Richard Linklaterin olevan aikeissa värkätä jatko-osaa eräälle lempielokuvalleni, Rakkautta ennen aamua. Kyseinen elokuvan loppu itsessään oli niin loistavasti toteutettu jättäessään tarinan jatkon kehittämisen katsojan omaksi tehtäväksi. Ja nyt se kuvio oltaisiin tuhoamassa. Rahastukseksikaan jatko-osan tekemistä ei voi millään muotoa sanoa, sillä kassamagneetteja tällaisista elokuvista ei saa tekemälläkään. Olisiko sitten vain niin, että monen Rakkautta ennen aamua-fanin lailla, elokuvan isän omakin halu tietää mitä Jesselle ja Celinelle kuuluu tänä päivänä oli liian suuri?

Elokuvan resepti pysyy (luojan kiitos) hyvin pitkälle samana kuin avausosassa. Jessen (Ethan Hawke) ja Celinen (Julie Delpy) kohtaamisesta ja yhteisestä yöstä Wienissä on kulunut yhdeksän vuotta. Suunnitelmistaan huolimatta pari ei tavannutkaan puolen vuoden päästä uudelleen ja ihastus on muisto vain, vai onko? Nyt Jessestä on tullut kirjailija, joka kiertelee ympäri maailmaa esittelemässä esikoisteostaan (joka muuten käsittelee kahden ihmisen kohtaamista ja yllättävää rakastumista). Pariisilaisessa kirjakaupassa esittelytilaisuutta pitävä Jesse yllättyy kun ovensuusta ilmestyykin tuttu hahmo. Jessen ja Julien uusi ensinäkeminen on elokuvan yksi ehdottomasti säkevöimmistä kohtauksista. Ja kuten arvata saattaa elokuvan jatko tapailee aika pitkälle ensimmäistä osaa. Kaksikko päätyy jälleen vaihtamaan kuulumisia kaupunkia kierrellen, tällä kertaa vain aikaa on vain noin tunti ennen kuin Jessen täytyy kiirehtiä lentokentälle. Hahmoille ja katsojille ajan tulisi kuitenkin riittää selvittämään oliko Wienin yön tapahtumat vain ohimenevää ihastusta vai jotain syvempää? Tapahtumat esitetään siis avausosasta poiketen reaaliajassa, mutta onneksi se ei elokuvan luonnetta muuta käytännössä millään tavalla.

Rakkautta ennen auringonlaskua on kaiken kaikkiaan lähes täysin yhtä loistavaa katsottavaa kuin edeltäjänsäkin. Jos Hawke ja Delpy vakuuttivat ensimmäisessä osassa, niin tässä tuntuu kuin he todella esittäisivät omaa itseään. Itse asiassa näyttelijät ovatkin tällä kertaa itse kirjoittaneet dialoginsa ja jälki on todellakin loistavaa, jotenkin niin aitoa. Varmasti osaltaan viehätystä lisää huomata kuinka paljon roolihenkilöt ovat henkisesti muuttuneet lähes kymmenen vuoden aikana. Ensimmäisessä osassa tapasimme vilpittömiä mutta ajattelevia ja rakkaudenhaluisia nuoria, nyt aikuisiän vastuut ja vaatimukset heijastuvat molemmissa eikä kaikki olekaan enää yksinkertaista. Molemmat ovat joutuneet pettymään elämässään useaan otteeseen ja vaikka ulkoisesti kaiken pitäisikin olla kunnossa, niin jotain puuttuu - elämä ei ehkä olekaan ollut sitä, mitä silloin nuorempana odotti. Siksi ehkä ensimmäinen tuntu elokuvasta on se, että tämä jatko-osa tekee hahmoistaan entistä voimakkaampia.

Jos jotain puutteita Rakkautta ennen aamua-elokuvaan verrattuna haetaan, niin tällä kertaa ympäristönä oleva Pariisi kaupunkina jää hieman enemmän taka-alalle kuin ensimmäisessä osassa, jossa Wien oli ihmisineen ikäänkuin kolmas päähenkilö. Tosin tämäkin on seurausta elokuvan rakenteesta, joten tuonkin voi antaa anteeksi.

Kaiken kaikkiaan Rakkautta ennen auringonlaskua on loistelias elokuva, yksi kaikkien aikojen parhaita jatko-osia. Kuten edeltäjässään, myös tässä elokuvan loppu on oikeastaan täydellinen. Linklater onnistuu edelleen pysymään poissa pinnallisuuksista ja toteuttamaan hyväksi havaittua reseptiä. Paitsi että nämä elokuvat kertovat aidosti rakkaudesta, ne kenties kertovat siitä että elokuvaakin voi rakastaa.

nimimerkki: Juha

Pisteet:
Arvosteltu: 04.02.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Juha
Vieras