Paluu tulevaisuuteen II
- Alkuperäinen nimi:
- Back to the Future Part II
- Tuotantovuosi:
- 1989
- Ohjaajat:
- Robert Zemeckis
- Pääosissa:
- Christopher Lloyd, Elisabeth Shue, Lea Thompson, Michael J. Fox, Thomas F. Wilson
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 108 min
- Genret:
- Komedia, Sci-fi
- Elokuvasarja:
- Paluu tulevaisuuteen, Paluu tulevaisuuteen II, Paluu tulevaisuuteen III
Paluu tulevaisuuteen II jatkaa siitä, mihin ykkönen jäi. Marty McFly (Fox) on juuri pääsyt takaisin omaan aikaansa ja Doc Brown (Lloyd) on lähtenyt aikakoneella tulevaisuuteen. Mutta pian Doc tulee hakemaan Martya vuoteen 2015. Martyn tulevaisuuden poika on joutumassa kiipeliin ja hänet täytyy pelastaa. Mutta myös vanha Biff tulee aiheuttamaan ongelmia. Ja ne ongelmat muodostuvat todella pahoiksi.
Paluu tulevaisuuteen II onnistuu olemaan lähes yhtä hauska kuin ykkönenkin. Vuosi 2015 on ehkä melko kliseinen tulevaisuuden maailma, kun tarkastelee silloista teknologiaa. Siellä on muun muassa lentäviä autoja ja ihmelaiteita, joilla voi suurentaa pienenkokoisen pizzan isoksi, kuumaksi kotipizzaksi. Mutta hauska paikka se on. Nälvitäänpä siinä muun muassa Tappajahain jatko-osien epäaidon näköisille hairoboteille. Myös nostalgiabaari on aika erikoinen paikka. Sieltä löytyy kaikkea vanhoihin aikoihin viittaavia juttuja. Myös vaihtoehtoinen vuosi 1985 on tehty hyvin. Se noudattaa hieman synkempää linjaa. Se ei ole kovin mukava paikka, vaikka sieltäkin huumoria revitään.
Elokuvaan on kyllä eksynyt joitakin epäloogisuuksia, varsinkin aikamatkailun osalta. Tosin eihän kukaan taida tuntea aikamatkailua käytännössä. Sikäli kun tiedetään, niin sellaista ei ole koskaan tehty. Mutta huumoripuoli kyllä toimii hyvin. Myös Michael J. Fox ja Christopher Lloyd tekevät hyvää työtä. Eikä muissakaan näyttelijöissä vikaa ole. Tätä tosiaankin voi pitää onnistuneena jatko-osana ykköselle.
Vuonna 1985 valmistuneesta Paluu tulevaisuuteen -elokuvasta tuli jättimenestys. Mestariohjaaja Robert Zemeckis yhdessä tuottajan Steven Spielbergin kanssa onnistuivat luomaan mahatavan viihdepläjäyksen mistä kukaan ei voi olla pitämättä. Sitten vuonna 1989 ilmestyi jatko-osa tälle viihdyttävälle mestariteokselle. Kuuluisa kakkososan kirous varmaan kauhistutti monia ja moni pelkäsi, että laatu ja taso laskevat ykkösosasta. Mutta kävikö näin? Ei, kakkosesta tuli myös mahtava viihdepläjäys ja meno on ehkä jopa astetta riehakkaampaa, kuin ykkösosassa. Ykkösosan fiilis on lähes ennallaan tässä elokuvassa, eikä aika käy todellakaan pitkäksi.
Elokuva alkaa täsmälleen siitä mihin ykkösosa jäi. Aikamatkalle tulevaisuuteen lähtenyt Emmet "Doc" Brown (Lloyd) palaakin yllättäen takaisin, juuri kun Marty on sopeutumassa takaisin vuoteen 1985 aikamatkan jäljiltä ja on juuri tyttöystävänsä, Jenniferin, kanssa omalla pihallaan. "Doc" tuntuu olevan kiihdyksissään ja vie lähes väkisin Martyn ja Jenniferin aikakoneeseen ja samantien he menevät suoraan vuoteen 2015, eli 30 vuotta tulevaisuuteen. Mutta täysin huvimatka mielessään Doc ei Martya ja Jenniferiä käynyt tulevaisuuteen hakemassa. Jokin on pahasti pielessä, nimittäin Martyn ja Jenniferin lapset ovat nyt heidän ikäisiänsä ja heidät on tuomittu vankilaan. Tätä juttua selvittämään lähtiessä Marty ja Doc syöksyvät jälleen uuteen ja mukaansatempaavaan seikkailuun, josta ei hulvattomuutta ja vauhtia puutu, vakavuutta ja dramaattisuuttakaan unohtamatta.
Elokuva on jälleen ykkösosan tapaan pelkkää ja rehellistä viihdettä, ilman mitään turhaa ylimääräistä bröystäilyä. Mutta mitään ylimääräistähän ei tarvita, kun kyseessä on näinkin loistava elokuva. Näyttelijät ovat myös iskussa. Lloyd tekee jälleen vakuuttavan suorituksen tiedemiehenä ja Martyn ystävänä. Ja Michael "ikiteini" Fox esittää häikäisevän hyvin 10 vuotta itseään nuorempaa teinipoikaa. Foxin ei tarvitse oikeastaan esittääkkään teiniä, kun on muutenkin nuoren näköinen tässä elokuvassa. Siis lopputulos onkin taas loistava viihde-elokuva, jossa Zemeckis on lähes parhaimmillaan. Voiko enää siis selvemmin kumota kakkososan kirousta, kuin Paluu tulevaisuuteen kakkonen teki? Enpä usko.
nimimerkki: Tolppanen
Elokuva jatkaa tasan siitä mihinkä sen edeltäjä jäi. Doc Emmett Brown (Lloyd) tulee hakemaan ystävänsä Martyn (Micheal J Fox) vuoteen 2015 estämään tämän poikaa osallistumasta pankkiryöstöön. He onnistuvat mutta Biff (Wilson) onnistuu anastamaan itselleen aikakoneen kaksikon huomaamatta.Kun kaksikko palaa vuoteen 1985 he huomaavat jonkin olevan pahasti pielessä: Martyn isä on kuollut ja äiti nainut Biffin. Heille selviää että Biff oli matkannut vuoteen 1955 antamaan itselleen urheilu almanakan joka sisältää kaikki urheilutulokset vuosilta 1950-2000. Tämän seurauksena Biffistä on tullut miljönääri joka omistaa kaiken Hill Valleyssä. Kaksikko matkaa vuoteen 1955 hakemaan almanakkaa Biffiltä mutta heidän on varottava aikaparadokseja sillä Marty saattaa törmätä itseensä (katso paluu tulevaisuuteen 1).
Äskettäin tv:sä esitetyn aikamatkailu trilogian keskimmäistä osaa pidetään sarjan huonoimpana ja sekavimpana. Asia ei kuitenkaan ola näin sillä elokuva ei häviä edeltäjälleen missään. Elokuva kierrätää pääasisassa vanjoja vitsejä mutta hyvin onnistuvalla tavalla tavalla. Elokuvan kiinnostava juoni pitää takuulla ottessaan koko kestonsa verran. Elokuvaa ei missään nimessä kannata katsoa ellei ole ensimmäistä osaa nähnyt koska muuten tämä olisi aivan liian sekava. Suosittelen elokuvaa kaikille seikkailun/scifin ystäville.
nimimerkki: Faith
DVD:llä julkaistusta Paluu tulevaisuuteen-boksista löytyvä toinen kiekko sisältää suoraa jatkoa sille, mihin ensimmäinen osa jäi. Oikeastaan ne jotka eivät ykköstä ole nähneet voivat jättää koko ajatuksen leffan katsomisesta, kun taas aloitusosan muistavat ovat juonessa heti mukana. Marty McFlyn edellinen seikkailu on juuri saatu päätökseen, kun tohtori Emmerett Brown tulee hakemaan hänet vuoteen 2015. Aikaparadokseja on vältettävä, mutta kommelluksia syntyy väkisinkin.
Toisen osan käsikirjoitus ei liiku yhtä sutjakasti kuin ensimmäisen. Alkupuolen vitsit eivät juurikaan naurata ja vaihtoehtoinen nykyisyys vetää juonen liiankin vakavaksi. Menneisyyttä kohti liikuttaessa pidot kuitenkin paranevat, seurattaessa vanhojen tapahtumien päälle rakennettuja uusia käänteitä ei nimittäin voi olla viihtymättä. Samoja vitsejä kierrätetään, mutta kohtalaisen toimivalla tavalla.
Vaikka Paluu tulevaisuuteen 2 luottaa ehkä liikaakin vanhoihin jippoihin, ei siitä voi olla pitämättä. Hieman kankeasti liikkeelle lähtevästä leffasta huolimatta hyväksi havaitut vitsit, näyttelijät, hahmot, musiikit sun muut onnistuvat viihdyttämään katsojaa parhaimmillaan lähes ensimmäisen osan veroisesti.
DVD-boksin ekstrat toiselle leffalle ovat onnistuneita. Mukana on nytkin mummoassa dokumentteja, kuvia, poistettuja ja pilallemenneitä kohtauksia, suomennettuna. Edellisen lätyn tavoin leffan kuva ja ääni on muokattu taidokkaasti uuteen uskoon.























































