Oldboy (2003)
- Tuotantovuosi:
- 2003
- Ohjaajat:
- Chan-Wook Park
- Pääosissa:
- Hye-jeong Kang, Ji-Tae Yu, Min-Sik Choi
- Maat:
- Etelä-Korea
- Pituus:
- 120 min
- Genret:
- Toiminta, Trilleri
- Elokuvasarja:
- Sympathy for Mr. Vengeance, Oldboy, Lady Vengeance
Chan-Wook Park. MIes joka luo kivuliaita, henkisesti raskaita elokuvia joiden sisällä sykkivä inhimillisyys on silti käsinkoskeltavaa.
MIes joutuu alkoholihuuruisen illan jälkeen mystisesti vangituksi huoneeseen 15 vuodeksi. Miksi? Kuka vangitsi hänet? Ja mitä tapahtuu kaiken jälkeen?
Kuten jo aikaisemmin sanoin Old Boy on vaikea elokuva. Sen sisältö ja kuvasto ei ole maailman helpoimmasta päästä. Mutta tässä mielessä Old Boy on juuri niin helvetin hyvä ja vaikuttava kuin voi olla. Siinä ei ole tippakaan "hollywoodmaista" pintakiiltoa. Se näyttää väkivallan juuri niin kivuliaana kuin se on. Yhdessä lukemassani haastattelussa jossa kyseisen elokuvan ohjaama herra juuri sanookin että tähän hän pyrkii kuvatessaan elokuvaa. Realismiin. Jopa inhorealismiiin.
Mutta Old Boyssa on paljon muutakin kuin väkivaltaa. Siinä on äärimmäisen hienoa musiikkia, loistava käsikirjoitus ja kenties viime vuosien vaikuttavin miespääosanäyttelijä. Unohtamatta miltei täydellisestä kuvausta ja leikkausta. Mutta viimeinen vääntö puuttuu, että Old Boy olisi virheetön jalokivi. Jotain olis vielä saanut olla lisää. Mutta hyvin lähellä tämä silti on. Esimerkiksi ilman sydän vereslihalla näyttelevä Min-Sik Choita elokuva olisi huomattavasti huonompi. Antaumuksellinen, vahva ja kärsimyksen runtelema Min-Sik on roolissaan sairaan hyvä. "Vaikka en ole villipetoa parempi, eikö minulla silti ole oikeus elää?"
Miltä tuntuisi olla viisitoista vuotta vankeudessa tietämättä vastausta kysymykseen "Miksi?"? Moista kysymystä pohtii Chan-Wook Parkin vuonna 2003 valmistunut leffa Oldboy. Ja varsin ponnekkaasti ja tuskaa herättävällä tavalla päähahmo, tuo kärsimyksen ruumiillistuma, laitetaan etsimään vastauksia. Vaikka leffa välillä eksyykin epäolennaisuuksiin, pysyy Min-Sik Choin kasvoilla koko ajan se pelokas, tietyllä tapaa lapsuuden mörköjä kaapeista edelleen jahtaava, ilme.
Huomiota saava Aasiatuotanto, varsinkin se vähä mitä Suomeen saakka kantautuu, on monesti väkivaltaista ja sadistista kamaa. Mangaan perustuva Oldboy sortuu muutaman kerran kohtauksiin, jotka näyttävät yläastepoikien uhittelua ("V*ttu ku oli kova leffa kun siinä veri roiskahtelee ja tissit näkyi") varten tehdyiltä, mutta muuten se onnistuu pitämään psyykkisen puolen pääteemanaan. Viisitoista vuotta vankina, viisi vuorokautta vapaana – siinäpä sitä aihetta kerrakseen.
Min-Sik Cho on loistava pääosassaan, tietty ilmeikkyys, sopivissa tilanteissa ilmekkyyden puutekin, yhdistyvät upeasti itse tarinan julmuuteen. Nuori Hye-jeong Kang komppaa loistavasti juuri vapautuneen miehen lähimpänä rakkaana, sushi-baarista löytyvänä Midona. Muu joukko on melkeinpä taustakoristetta tämän rinnalla.
Oldboy onnistuu ottamaan monta hypähdystä uuteen ulottuvuuteen ja kääntämään korttinsa ylösalaisin matkallaan kohti koston huippua. Pari henkeäsalpaavaa kohtausta jäävät "elokuvahistoriaa mykistävimmillään" –osaston alle ja vieläpä hyville paikoille. Vahva musiikki lisää kohtausten voimakkuutta.
Huonoina puolina täytyy mainita se, että Park ei tunnu osaavan päättää elokuvaansa. Elokuvassa on oikeastaan neljä viisi komeaa paikkaa pistää lopputekstit vierimään ja katsojat miettimään syntyjä syviä. Eikä Park todellakaan päätä niistä paikoista komeampaan. Toisaalta kaikki maalit lasketaan, ja Oldboy todella on lähes täysosuma.
Hyvän elokuvan monesti tunnistaa siitä, että sitä miettii positiivissävyisin ja pohtivin aatoksin vielä päivien päästä, se tavallaan paranee vielä loputtuaankin, kasvaa entisestään. Ja Oldboy täyttää kyllä nuo tunnusmerkit helposti. Vaikka lopputekstien kohdalla hämmennystä piisaa, ja muutama jo aiemmin mainittu turhalta shokeerausyritykseltä haiskahtava kohtaus vaivaavat, niin Jokin voima kostotarinassa piilee. Se piilee Choin suruisissa tuskanhuudoissa, mystisen sieppaajan pakkomielteissä ja kaiken yllä leijuvassa kostonvimmassa.
PS. Aiheen viereltä: Vaikka eräs henkisesti epävakaa Seung-Hui Cho poseerasi ilmeisestikin Oldboyn erästä kohtausta matkivissa kuvissa hetki ennen kuin teki kuulun (32 henkeä vaatineen) veritekonsa, niin Oldboyn merkitystä moiseen on turha laskeskella. Mielipuoli on mielipuoli ja hyvä elokuva on parhaimmillaan aitoa taidetta, jonka ideana on kantaaottavuus kaikissa muodoissaan. Myös tietty vihan ja pimeyden kuvaaminen on enemmän kuin sallittua, eikä sitä kerta kaikkiaan voida suoraan siirtää kukkahattutätimäisesti pääsyylliseksi jonkun yksilön tekoihin. Ainakin täälläpäin moista kutsutaan vastuun siirtämiseksi sen harteille, jonka harteille syy on helpoin siirtää. Ts. ikärajat kunniaan, mutta jonkin ohkaisen linkittymän takia Oldboyn tasoista leffaa on turha jättää katsomatta.
"Naura, ja koko maailma nauraa kanssasi. Itke, ja itket yksin."
Oh Dae-su on täysin päissään ja joutuu viettämään tyttärensä syntymäpäivää poliisiasemalla. Välillä on pakko haistatella poliiseille. Dae-sun kaveri, Joo-hwan, onnistuu saamaan Dae-sun vapaaksi. Mutta aseman ulkopuolella sateessa seisoessaan Dae-su katoaa pian. Dae-su löytää itsensä hotellihuoneeksi naamioidusta sellistä, jossa hän joutuu riutumaan mutta ei tiedä kuinka kauan ja miksi. Mitä pahaa hän on tehnyt ja kenelle? Kuuden vuoden jälkeen Dae-su alkaa tatuoida viivoja käteensä, yksi viiva yhdestä vuodesta. Viidentoista vuoden kuluttua Dae-su pääsee vihdoinkin vapaaksi, mutta hänet on lavastettu vaimonsa murhaajaksi ja tytärkin on adoptoitu kaikista maailman kolkista Ruotsiin. Kuka on kaiken takana ja miksi kaikki kohdistuu juuri Dae-suhun? Sitä Dae-sulla on vain vähän aikaa selvittää. Alkaa huima kostoretki ja syntyjen syvien pohtiminen.
Oldboy yhdistelee useita eri tyylilajeja taide-elokuvasta mysteeriin ja trilleriin, mutta pääpaino on kuitenkin draamalla ja mahtuipa mukaan sysimustaa huumoriakin. Väkivalta on vähäistä, mutta sitäkin brutaalimpaa (lähinnä kidutusta ja pari joukkotappelua). Mutta henkilöhahmojen taustat ja kohtalot tekevät paljon enemmän kipeää kuin vasaran isku päähän. Tarina on kekseliäs, syvällinen, vakava ja erittäin pirullinen. Kuvitelkaa, että itsenne teljettäisiin viideksitoista vuodeksi ilman syytä ja sillä välin teidät olisi lavastettu vaimonne murhaajaksi. Karua.
Oldboy perustuu samannimiseen mangaan ja tyyli tuo ainakin minulle hieman mieleen joitanin Takeshi Kitanon elokuvia, mutta Oldboy ei todellakaan ole mikään toiminnantäytteinen räiskintäpätkä, vaan syvällinen mysteeri-/kostodraama.
Chan-Wook Park ohjaa elokuvaansa mestarillisin ottein eteenpäin ja Min-sik Choi Dae-sun roolissa varmistaa, että elokuva on loppuun asti surumielinen ja koskettava. Miehen rooli onkin parasta, mitä valkokankaalla on nähty pitkiin aikoihin.
Oldboy on visuaalisesti pelottavan kaunista katseltavaa. Kuvaus tehdään erikoisista kulmista ja audiovisuaalinen puoli suorastaan hyväilee korvia. Ja mitkä musiikit. Vastaavanlaisia tunteita minulle(kin) herätti viimeksi Fincherin Fight Club. Oldboy on taatusti uniikki elokuva ja se kahlitsee katsojansa ruudun eteen, eikä katsoja voi siitä hievahtaakaan. Ihan suotta ei ole elokuvaa kehuttu ja kohuttu. Oldboy on myös niitä elokuvia, jossa sisältö on väkivaltaa rankempaa.
Tarantinon johtama jury palkitsi Oldboyn Grand Prix -palkinnolla Cannesin filmifestareilla, silloin Kultaisen Palmun vei Michael Mooren loistava Fahrenheit 9/11. Jenkit ovat jo Oldboystakin väsäämässä omaa versiotaan, luvassa päätöntä toimintaa, joka todennäköisesti uppoaa massoihin.
Oldboy on kiistaton mestariteos, jota vuosien saatossa tullaan taatusti kutsumaan klassikoksi. Se on ehdottomasti parasta aasialaista elokuvaa sitten Seitsemän samurain ja kestää (tai vaatii) useamman kuin yhden katsomisen. Kaikin puolin täydelliseksi hiottu elokuva, josta ei löydy mitään pahaa sanottavaa. Ehdottomasti yksi 2000-luvun parhaista elokuvista, mahdollisesti jopa paras. Oldboy jättää miettimään omaa elämäänsä ja vapauden itsestäänselvyyttä. Leffan loputtua katsojalle jää takulla haikea mieli. Oldboytä ei missään nimessä kannata jättää väliin.
"Vaikka en ole juuri villipetoa parempi, kai minulla on silti oikeus elää."
nimimerkki: The Wolf
Oldboy on Chan Wook Parkin uusin ohjaustyö ja kostotrilogian toinen osa. Ensimmäinenhän oli tuo loistava Sympathy for Mr Vengeance. Choi Min Sikin loistavasti esittämä Oh-Dae Su on matkalla kotiin viettämään tyttärensä syntymäpäiviä. Matkalla hän joutuu hankaluuksiin virkavallan kanssa. Pian ulkosalle päästyään ystävä huomaa Oh-Dae Sun kadonneen. Dae Su herääkin vankilan oloisessa hotellihuoneessa josta tulee tämän koti 15 vuoden ajaksi. Seurana on ainoastaan hotellihuoneessa pauhaava televisio. Viimein ulos päästyään Dae Sulla on mielessään vain yksi asia: Kosto.
Oldboy on mestarillinen elokuva. Kun Sympathy for Mr Vengeance keskittyi kuvamaan koston seurauksia, keskityy Oldboy tarkemmin koston syihin ja syvempään olemukseen. Näyttelijät ovat loistavia. Etenkin Min-Sik Choi on Daesuna ylihyvä. Tältä mieheltä odotan enemmänkin rooleja tulevaisuudessa. Myös pahiksen rooli vetävä Ji-Tae Yu loistaa. Edellisessä osassa, Sympathy for Mr Vengeance, oli yksi häiritsevä vika, nimittäin musiikin vähyys. Oldboyssa tämä vika on korjattu erittäin mallikkaasti. Teema jää soimaan päähän pitkäksi aikaa. Oldboy on myös visuaalisesti hieno. Etenkin käytävällä tapahtuva pitkä taistelukohtaus on hienoa katseltavaa. Oldboy oli kuitenkin pienoinen pettymys, johtuen luultavasti liiallisesta ennakkohehkutuksesta.
Kuitenkin Oldboy on yksi vuoden parhaimpia elokuvia ja ansaitsee paikkansa Top-listassani.
Suosittelen lämpimästi.
nimimerkki: Cuomi
Chan-Wook Parkin ohjaama Oldboy on paljon kehuttu ja ylistetty Etelä-Korealainen elokuva, jossa yhdistyy älykäs ja moniulotteinen tarina sekä upea visuaalinen tyylittely. Kun mukaan heitetään vielä mahtavia näyttelijäsuorituksia, hienoa musiikkia ja Hollywood-teoksia rankempaa roiskimista, on kasassa paketti, joka ei voi yksinkertaisesti olla huono.
Melko perinteiseltä vaikuttava tarina alkaa, kun Oh Dae-Su (Min-Sik Choi) niminen mies katoaa ja löytää itsensä jonkin sortin vankilasta. 15 vuotta kuluu tv:tä tuijottaessa ja kostoa miettiessä. Lopulta Oh Dae-Su pääsee pois neljän seinän sisältä ja rupeaa etsimään vangitsijaansa, ja lopulta syytä miksi hän joutui viettämään 15 tuskallista vuotta yhden huoneen sisällä.
Vaikka Oldboy kuulostaakin melko perinteiseltä kostotarinalta, on se kutienkin kaikkea muuta. Tiukassa puristuksessa pitävä tarina availee mysteeriä pikkuhiljaa, eikä laske katsojaa hetkeksikään lepäämään. Chan-Wook Parkin upea ohjaustyöskentely on visuaalisesti ehkäpä hienointa mitä elokuvissa on ikinä nähty. Parkin ohjaus ei ole silti vain näyttävää, vaan sopii elokuvan tyyliin kuin hampaat suuhun, eikä Park epäonnistu kerronnassa, tai näyttelijäohjauksessakaan. Väkivaltaakin viljellään juuri sopivissa määrin, eikä Oldboy sorru missään vaiheessa ylilyönteihin verittelyssä, vaan pitää jalat tukevasti maan pinnalla.
Varsinaiseen tarinaan on myös panostettu. Alusta asti katsojaa piinataan sietämättömällä jännityksellä ja pieniä, mutta ratkaisevia juonenkäänteitä on ripoteltu sinne tänne. Hahmot on myös saatu kirjoitettua todella hyvin. Yksikään hahmo ei jää persoonattomaksi tai mitenkään mielikuvituksettomaksi. Hyvin raapustettuja hahmoja tukevat myös erinomaiset näyttelijät, joista varsinkin pääroolissa nähtävä Min-Sik Choi jää erityisesti mieleen. Min-Sik Choi heittäytyy rooliinsa sellaisella vimmalla ja jytinällä, että ei voi kuin huokailla. Choi hyppelehtii ylinäyttelemisen ja todella taidokkaannäyttelemisen rajoilla, mutta kallistuu silti enemmän jälkimmäiseen. Muissakaan näyttelijöissä ei ole valittamista ja he tukevat hyvin roolihahmojaan, Choi sattuu vain jäämään päällimmäisenä mieleen, sen verran antaumuksella hän roolinsa vetäisee.
Kaiken kaikkiaan Oldboy on häikäisevän hieno elokuva, jonka visuaalinen ilme, näyttelijäsuoritukset ja tarina painivat aivan eri sarjassa kuin Hollywood-serkkunsa.
nimimerkki: Siperia Jones
Loistavan Chan Wook Parkin kostotrilogian toinen osa tulee iskemään tajuntaan kovemmin kuin mikään elokuva aikaisemmin. Old Boy kertoo Oh Dae-susta (Min-Sik Choi), joka on matkalla kotiin viettämään tyttärensä syntymäpäiviä mutta häviää matkalla kuin tuhka tuuleen. Seuraavaksi Oh Dae-su herää kodin oloisesta vankilasta, jossa hän joutuu viettämään viisitoista pitkää vuotta seuranaan ainoastaan televisio. Vuosien aikana viha ja epätoivo turruttaa hänen mieltään ja viimeinkin viidentoista vuoden vankeuden jälkeen hän pääsee vapaaksi, eikä hänellä ole muuta mielessä kuin kosto. Kostaa sille paskiaiselle, joka teki tämän hänelle. Mutta ennen kostoa, hän haluaa tietää miksi. Miksi hän joutui vankeuteen? Mitä hän oli tehnyt? Miksi?
Jo Sympathy for Mr. Vengeance todisti Chan Wook Parkin olevan tämän hetken parhaimpia ohjaajia mutta Old Boy:n myötä hän todistaa olevansa paras. Moni ohjaaja ei ole saanut tehtyä kolme loistavaa elokuvaa peräjälkeen, joista kaksi viimeisintä on elokuvahistorian kauneimpia ja parhaimpia elokuvia.
Old Boy:n tärkein juonenkehys on miksi tämä tapahtui, ei niin ikään kuka teki tämän. Katsoja etsii tähän vastausta Oh Dae-su hahmon kautta, johon katsoja samastuu täysin ja lukkiutuu Oh Dae-sun mieleen yrittäen auttaa häntä parhaimman mukaan. Kaikki mitä Oh Dae-su joutuu tekemään tuntuu niin oikeutetulta, mutta tästä saa kiittää Min-Sik Choin uskomatonta roolityöskentelyä joka takaa samastumisen hänen hahmoonsa. Hän näyttelee sellaisella antaumuksella että kyseessä on parhaimpia roolityöskentelyjä mitä elokuvissa on koskaan nähty. Hän on eittämättä Korean paras näyttelijä ja innolla odotan tutustumista hänen muihin roolityöskentelyihin.
Old Boy ei ole pelkästään näyttelemisen juhlaa vaan myös kaikkien muidenkin osapuolten juhlaa. Visuaalinen ilme on tehty sanoin kuvaamattoman kauniiksi, puhumattakaan loistavasta ohjaustyöstä. Ja lopulta uskomattoman hyvä soundtrack viimeistelee Old Boy:n tärkeimmäksi ja parhaimmaksi elokuvaksi mitä olen koskaan nähnyt. Old Boy on kenties kaikkien aikojen paras elokuva.
”Even though I´m worse than even a beast. Don´t I have the right to live?”
Korealaisen, jo legendaksi muodostuneen Chan-wook Parkin neljäskään elokuva ei petä. Tarina kertoo Dae-su Oh nimisestä miehestä, joka yllättäen vangitaan 15 vuodeksi. Vapauduttuaan mies luonnollisesti lähtee hakemaan kostoa, mutta kuitenkaan mistään perinteisestä kosto-tarinasta ei ole kysymys. Sen sijaan että keskityttäisiin etsimään tuota paskiaista joka kaiken takana on, keskitytään ennemminkin selvittämään että miksi? Sen enempää juonesta en viitsi paljastaa, se saattaisi olla erittäin kohtalokasta.
Toimintaa ja mätkintää hakevat ihmiset saavat tästä osansa. Päähahmo on saanut Kill Bill-tyylisiä vaikutteita, ja on hieman tavallista tallaajaa kovempi kaveri. Siitä huolimatta väkivalta ei kuitenkaan näyttele pääosaa elokuvassa, vaikka ampuukin yli muutamassa kohtauksessa. Eli mistään gore-pätkästä ei tosiaan ole kyse. Näyttelijät ovat loistavia ja ennen kaikkea uskottavia rooleissaan. Erityisesti päähahmoa näyttelevän Min-sik Choi'n työskentely oli erittäin vaikuttavaa katseltavaa. Hahmojen uskottavuutta saattoi lisätä sekin, etten ollut yhtäkään näyttelijöistä nähnyt aikaisemmin missään elokuvassa. Juoni on myös ehdottomasti sieltä mielenkiintoisimmasta päästä, sisältäen paljon aasialaiselle elokuvalle tyypillisiä arvaamattomia juonenkäänteitä. Toisin sanoen elokuva pitää otteessaan loppuun asti, eikä tylsistymään pääse, ja loppuratkaisu ei ole ennalta arvattavissa.
Tämä on niitä elokuvia, joissa aivot saavat paljon töitä. Itse jouduin katsomaan elokuvan kaksi kertaa ymmärtääkseni sen täydellisesti, kiitos tästä saattaa osana kuulua ajoittain huonolle tekstitykselle, jota ei paikoin ehtinyt lukea. Elokuva oli kaikin puolin erittäin vaikuttava, kuten myös kyseisen ohjaajan edelliset työt. Katselin ensimmäisellä kerralla elokuvan kaverin kanssa, ja hän ei pitänyt ollenkaan, oli kuulemma liian sekava. Eli ihan kaikille elokuva ei varmasti sovi. Itse kuitenkin uskaltaisin väittää että kyseessä on mestariteos.
nimimerkki: Scuzzball























































