Leijonakuningas 2: Jylhäkallion ylpeys

Alkuperäinen Leijonakuningas oli aivan mahtava ja syystä klassikko piirretty. Sitten tämä jatko-osa, enpä oikein tiedä mitä tästä sanoisi. Ei tämä ole huono, muttei myöskään kovin hyvä. Kyllä tämä vielä läpi menee, mutta miksikään klassikoksi sitä on turha sanoa.

Elokuva siis alkaa kun edellisessä osassa syntymäseudulleen palannut Simba saa tyttären, joka ristitään Kiaraksi. Isä on uskomattoman ylihuolehtivainen, ja Kiara sitä vastoin luonnollisesti uskomattoman itsepäinen, äiti Nala tyytyy katsomaan vierestä. Ja sitten vihollismaassa alkaa edellisosan pahiksen Scarin ystävä Sira punoa katalia juonia, joissa käyttää poikaansa Kovua. Mutta kun Kiara ja Kovu ystävystyvät, niin siitäkös soppa syntyy.

Juoni ei ole mitenkään omaperäinen, tuntuu että se on tullut käytettyä noin tuhat kertaa. Kyllä se ihan hyvä on, mutta ykkösen omaperäisyys ei oikein pääse esille. Simba tuntuu joissain vaiheissa ärsyttävältä, ja jotenkin ääninäyttelijät eivät tunnu niin loistavilta kuin ykkösessä. Timonin ja Pumban huumori jaksaa yhä naurattaa, ja se pelastaakin leffan huonommalta kuin kaksi ja puoli.

Piirrosjälkikin on ykkösosaa valjumpaa, eikä vaikuta niin tunnelmalliselta. Hahmojen animointi on kyllä onnistunut hyvin, ja taistelukohtaukset ovat myös hienoja. Joissain kohdissa kyllä mennään överiksi. Onneksi lauluja ei kuitenkaan ole liikaa, vaan pääosa on se tarina. Ja kyllä pari laulua kuuntelee mielellään, kun tästä on kyse.

Ihan kelpo sunnuntaiviihdettä. Teos toistaa melkolailla ykkösosaa. Vaikea sanoa, antaisiko tälle kaksi ja puoli vaiko kolme tähteä. Timonin ja Pumban huumorin takia sanotaan kuitenkin että kolme.

Pisteet:
Arvosteltu: 14.02.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

vomppa_98
Käyttäjä
18 arvostelua

Disney-elokuville pukkaa jatko-osaa tiuhaan tahtiin. Vanha kunnon käsinpiirtotaktiikka sekä huolellisuus on unohdettu ja siirrytty liukuhihnamenetelmiin, jotta kotiteattereihin saataisiin revittyä mahdollisimman paljon hyväksi havaituista aiheista. Alkuperäinen Leijonakuningas (Disneyn ehdottomasti parhaita tuotoksia) on myydyinpiä piirrettyjä, eli jatko-osien tuottaminen on havaittu tuottoisaksi ja tehty niitä peräti kaksin kappalein.

Tässä osassa Simba, Jylhäkallion kuningasleijona, kasvattaa tytärtään Kiaraa ja pitää tätä silmäteränään. Kiaraa, energistä, seikkailunhaluista leijonanpentua, ahdistaa jatkuva tarkkailu ja se ajaa hänet ongelmiin niin Simban kuin vaarallisen ulkomaailmankin kanssa. Jylhämaan ulkopuolella vaanii karkoitettu leijonalauma, jonka johtajanaaras on valmis uhraamaan vaikka arvostetun poikansa kavaliin suunnitelmiinsa kuninkaan paikan valloittamisesta.

Harmi, että elokuvaan ei olla panostettu kunnolla, vaan se jää tyhjäksi ykkösosan toistoksi. Rakenne ja suurin osa kohtauksista ovat jollain lailla linkitetty ykkösosaan, ja jos on sen nähnyt ei tämä tarjoa mitään uutta. Eikä paljon muutenkaan, sillä elokuva on selkeästi nopeatekoinen ja tekaistu. Rakastan kuitenkin alkuperäisleijonakuningasta niin paljon, että tämäkin tarjoaa hetken viihteen ja sen katsoo mielenkiinnolla läpi.

Timonin ja Pumban, ykkösosan unohtumattoman mangusti-pahkasikaparivaljakon, huumori puree onneksi vieläkin eikä ole haalistunut. Vaikkei heidän tunnuslausettaan tässä leffassa kuulekkaan, sen sanoma on kuitenkin säilynyt niiden kahden meiningissä. Hakuna Matata - ei huolia!

nimimerkki: BlackRider

Pisteet:
Arvosteltu: 03.08.2004
Katsottu: VHS

Arvostelija

BlackRider
Vieras