Lara Croft Tomb Raider: Elämän lähde (2003)
- Alkuperäinen nimi:
- Lara Croft Tomb Raider: The Cradle of Life
- Tuotantovuosi:
- 2003
- Ohjaajat:
- Jan De Bont
- Pääosissa:
- Angelina Jolie, Chris Barrie, Ciarán Hinds, Gerard Butler
- Maat:
- USA, Saksa, Japani, Iso-Britannia, Alankomaat
- Pituus:
- 119 min
- Genret:
- Toiminta, Seikkailu
- Elokuvasarja:
- Tomb Raider, Tomb Raider: Elämän lähde
Ensimmäinen Tomb Raider oli aikamoinen pettymys. Pelistä elokuvaksi tekeminen on osoittautunut vaikeaksi, jota Tomb Raider kuvastaa hyvin. En itse ole paljon pitänyt Tomb Raider -peleistä, mutta TR -elokuvat ovat noussut jo toiseen osaan. Lara Croft Tomb Raider: Elämän Lähde on toinen TR -elokuva, eikä mikään erikoinen tällä kertaakaan ole. Tosin elokuvan Lara Croft on esikuvansa näköinen, Angelina Jolie on kuin tehty Lara Croft:iksi.
Elokuva on tällä kertaakin sekoitus Indiana Jones:ia ja James Bondia. Lara Croft (Angelina Jolie) löytää elokuvan alussa paikan, jonka Aleksanteri Suuri oli alun perin piilottanut. Sieltä Croft löytää pallon ja menettää sen parille roistolle ja siinä samassa vedetään haita turpaan (!!!). Kohta käy ilmi, että pallo on kartta elämän lähteelle, jossa on tarunomainen Pandoran lipas. MI6 antaa Croftille tehtäväksi noutaa pallo ennen kuin roistot pääsevät maailman tehokkaimpaan aseeseen, Pandoran Lippaaseen, käsiksi. Sitä etsittäessä kehitysmaat saavat kärsiä siihen malliin, että maailmanloppu on pakko olla lähellä.
Vaikka käsikirjoitus ei tarjoa paljon mitään muuta kuin pakonomaisia taistelukohtauksia ja muita seikkailuelokuvan tunnusmerkkejä, se kuitenkin tarjoaa ihan hyvää viihdettä. Vaikka se onkin täyttä aivot narikkaan tyylistä viihdettä parin tunnin ajan. Ohjaaja Jan De Bont, joka muistetaan Speed -elokuvasta ja sen idioottimaisesta jatko-osasta, joka nyt on päätynyt ohjaamaan Tomb Raiderin jatko-osan. Mitään ihmettä hän ei elokuvaan tuo, vaan antaa jälleen kerran toiminnan ja Jolien hoitaa hommat.
Angelina Jolie on elokuvan parasta antia. Tuo mutruhuulinen ja isorintainen nainen, joka on esikuvansa näköinen, tuo elokuvaan enemmän viihdettä kuin toiminta. No sentään elokuva on katsottavaa aivotonta heivailua, jossa mukana on mutruhuulinen ja isorintainen Angelina Jolie ei kun Lara Croft. Kolme tähden elokuva tarjoaa parhaiten lauantai-illan huumassa, jossa ei ole mitään järkeä kuin silmän miellyttäminen. Ja hyvä näin.
Leffa lähtee liikkeelle ilmakuvalla Kreikan Santorinilta, ah mitkä maisemat... tuonne pitäisi lähteä lomailemaan. Hetken päästä tuleva maanjäristys häivyttää lomamietteet, keskitytäänpä nyt seikkailuun...
Kyseessä on melko perinteinen seikkailutarina (yllätys, yllätys). Pläjäyksessä jahdataan mystistä esinettä, jossa piilee valtavat voimat. Indiana Jones metsästi aikoinaan liiton arkkia, joten tässä Laran pandoran lippaan metsästämisessä ei ole mitään uutta. Laran on ehdittävä pandoran lippaalle ennen leffan pahista, bioterroristi Jonathan Reissia, joka aikoo käyttää lippaan sisältämää anti-elämää tuhoisin seurauksin. Miljoonia ihmisiä on siis pelastettava. Pientä romanssinpoikastakin on kehissä hyvispahisystävän kanssa, joka auttaa Laraa tämän päämäärässä.
Leffassa liikutaan eri maanosissa kunnon seikkailun tavoin. Actionin täyttämä kokonaisuus makaa paljolti Angelina Jolien varassa. Kroppakin on timmissä kunnossa. Digivelhot ovat vääntäneet ihan kiitettävän onnistuneesti efektit kohdalleen ja tarinan pystyy nielaisemaan helposti kokonaisuutena.
Aivot on hyvä jättää kotiin, niitä ei paljoa tarvitse. Muutenkin on hyvä asennoitua seikkailuun ja räimeeseen sillä sitä piisaa. Mielestäni leffa onnistuu viihdyttämään parituntisen lauantai-illan ratoksi. Lara Croftin hahmo lähti liikkeelle peleistä ja tässä on havaittavissa jo vähän pesäeroa pelirintamaan, Lara alkaa irtautumaan seikkailijattareksi leffapuolelle. Jos leffa sisältikin nasevaa sanailua niin en sitä pahemmin huomannut, onneksi.
Hyvää liukuhihnaviihdettä.























































